IMG_3014

Perhekuvaus, huomio Janakkala/Turenki

Tänä interwebin aikakautena päätin testata somen mahtia ja laatia blogiini etsintäkuulutuksen :) Hakusessa on perhekuvaukseen tulossa oleva perhe, jossa on 1-vuotiaat kaksostytöt sekä 4- ja 6-vuotiaat pojat ja he olivat vahvan muistikuvani mukaan Turengista/Janakkalasta. En saa perheeseen yhteyttä, joten jos tunnet kuvaukseen sopivan perheen olisin kovin kiitollinen jos vinkkaisit asiasta heille :)

Kuvituksena muutamia suosikkejani kesän perhe- ja taaperokuvauksista :)

1v 1v1 0-1img_3714atte

kisukiskis-insta

Rescuekoira – ja miten sitten kävikään?

Koirakuulumisia on kyselty paljon, joten tässä hieman lisätietoa missä asian suhteen mennään. Maaliskuun alussa tosiaan iloitsimme suuresti uudesta perheenjäsenestä. Olimme varanneet meille Romaniasta pienen tytön *klik*, löytökoiran, jonka oli tarkoitus kotiutua meille kuukauden sisällä kunhan sille olisi tehty ensin terveystarkastus ja verikokeet tarttuvien tautien varalta. Muutama päivä ennen lentoa Suomeen saimme Romaniasta hieman huonoja uutisia, sillä koiran polvessa oli todettu luksaatio. Polvi ei siis pysynyt paikallaan ja vaati leikkaushoitoa. Meille tarjottiin kolme eri vaihtoehtoa; joko polvi leikataan Romaniassa ja koira kotiutuu sen jälkeen, polvi leikataan Suomessa meidän kustannuksellamme (600-900€->) tai varaus perutaan. Kyselimme tilanteesta lisää ja päädyimme leikkauttamaan polven Romaniassa. Kyseinen vaiva on pikkukoirilla suhteellisen yleinen, Romaniassa oli kuulemma polvispesialisti leikkaamassa ja leikkausten onnistumis% on hyvä, joten olimme luottavaisin mielin. Kotiutumisen kerrottiin siirtyvän noin kolmella viikolla.

Siitä sitten alkoikin epätietoisuuden aika. Kolme viikkoa venyi neljään ja pidemmällekin. Infoa ei oikein meinannut saada ja oli siellä kuulemma mennyt inhimillisen erheen vuoksi koiratkin sekaisin, joten saimme jossain vaiheessa ilmeisesti toisen koiran tietoja (tämä jäi lopulta hieman epäselväksi). Kesän mittaan selvisi, että luksaatio on pahana molemmissa polvissa ja seuraavaan  leikkaukseen aiottiin vaihtaa ompeleihin käytettävä lanka. Me emme ymmärtäneet miten tikkauslanka voisi vaikuttaa reisiluun telauran syvyyteen ja polven luksoitumiseen, mutta koska meille kuitenkin koko ajan vakuutettiin, että koiran polvet saadaan kuntoon ja ettei koira lennä Suomeen ennen kuin sen jalat ovat kunnossa, jäimme odottelemaan. Lopulta elokuussa saimme tiedon, että koira on käynyt kolme polvileikkausta per jalka ja sen toinen jalka on saatu kuntoon, mutta toinen luksoituu edelleen ja tarvitsee vielä leikkauksen. Suoran lainauksen mukaan ”Romaniassa ei nyt ammattitaito enää riitä”, joten leikkaus olisi jäänyt meidän teetettäväksemme täällä Suomessa. Polven tilanteesta ei osattu sanoa pystyykö sen kanssa elämään kaksi viikkoa vai kaksi kuukautta eikä sitäkään riittääkö yksi leikkaus vai tarvitaanko niitä useampi. Elämä polvivikaisen koiran kanssa kuitenkin mietitytti. Talossamme on kahdet eri portaat, itse asiassa taloomme ei edes pääse kiipeämättä ensimmäisiä portaita, ja tästä kysyessäni koiraa kehoitettiin kantamaan rappusissa kunnes polvet ovat kunnossa. Ei tulisi onnistumaan käytännössä. Rehellisyyden nimissä myös kustannukset mietityttivät. Tuen rescuekoirien pelastamista ja niille kodin tarjoamista täydestä sydämestäni, mutta jos koira on jo valmiiksi niin sairas, että eläinlääkärikuluihin menisi jopa tuhansia euroja Suomessa, niin emme valitettavasti ole sellaiseen valmiita ja peruimme varauksen. Sydän sanoi yhtä, mutta järjen ääni oli voimakkaampi.

Nyt sitten näyttää siltä, että Kisu-kis-kis, kotimaisena löytökissana jonkinlainen rescue hänkin, saa jäädä ainoana lemmikkinä nauttimaan rapsutuksista ja hemmottelusta sillä yhdistyksen mukaan emme ole sopiva ja riittävän sitoutunut koti romanialaiselle löytökoiralle. Todellisuudessa paljon rakastavampaa kotia ei koira voisi saada, joten tuntuu hurjalle ajatus, että koira pidetään mieluummin romanialaisella koiratarhalla pienessä betonilattiaisessa häkissä tai lyhyen ketjun päässä kuin annettaisi se rakastavaan kotiin ja vain siksi, että emme olleet valmiita ottamaan rescuekoiraa, jonka eläinlääkärikulut Suomessa nousevat vähintään tuhanteen euroon jos ei jopa sen yli. Mutta jos joku on varmaa niin  se, että vielä jonain päivänä meille uusi pieni perheenjäsen saapuu. Tosin tämän meidän kokemuksemme perusteella ”romanian roska” (<- yleisesti käytetty termi rescuesivustoilla) vaihtuu hyvin todennäköisesti suomalaisen kasvattajan pentuun.

Onko teillä lukijoilla kokemuksia rescuekoirista?

img_3393-insta img_9815-insta img_2981 img_7640-insta img_9254-insta

Tallenna

Tallenna

IMG_4023

Leivinuuni

Meidän keittiössä on leivinuuni ja vaikka sitä käytetään suht harvoin, en siitä enää luopuisi. Talviaamuina vanha talo saattaa olla oikeasti tosi kylmä ja leivinuuni on ainoa, jolla saa nopeasti torppaan lämpöä. Pitkien sähkökatkojen aikaan myös ruuanlaitto on pelastettu sen ansiosta. Meidän Siro ei ole varaava, joten sitä ei käytetä säännöllisesti ja siksi pystyin vähän somistamaan sitä :)

Muuttaessamme tämä oli alkuperäinen tummanruskea joka maalautettiin valkoiseksi. Maalina käytettiin sävyttämätöntä Miranolia ja maalaus tehtiin pienellä vaahtomuovitelalla eli ohuita kerroksia tuli todella monta. Mutta sanoisin, että ehdottomasti oli kaiken sen vaivan arvoinen ja voin lämpimästi suositella myös muille. Maali on pysynyt pinnassa erinomaisesti ilman kellastumisia.

Mutta niin siihen somistukseen. Keksinpä tunkea nuo hellan uuniosat täyteen halkoja ja sujautinpa halkojen väliin pienen valosarjankin saatuani inspiraation täältä *klik. Tuli ihanan kodikas fiilis tuosta tiilen, valkoisen ja puun yhdistelmästä ♥ Lämmityskauden alkaessa tästä somistuksesta joutuu valitettavasti luopumaan, mutta onneksi syksy ei ole vielä ihan niin pitkällä :)

Leppoisaa lauantaita!

IMG_4021 IMG_4023 IMG_4014

Tallenna

Tallenna

Tallenna

IMG_3433

Kahden euron organisaattorit

Piipahdin jokin tovi sitten Jyskissä etsimässä istuintyynyjä rottinkisiin nojatuoleihin. Niiden kanssa ei onnistanut, mutta kotiin lähti nämä kahden euron suloiset magneetit. Mulla on tapana pitää jääkaapin ovessa kaikki tärkeimmät liput ja laput joiden pinkka saattaa kasvaa niin paksuksi, ettei järeinkään magneetti sitä pidä. Nyt on neljä supersöpöä eri magneettia erilaisille lippulappusille ja homma toimii taas. Välillä vain kahdellakin eurolla voi saada melkoisesti arkeaan järjesteltyä :)

Kivaa keskiviikkoa!

img_3430-insta

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

IMG_3585

Jumppaa ja joogaa

Syksyn tullen jumppakärpänen iskee monelle ja niin käy myös meillä. Vaikka kesälläkin tuli käytyä bodypumpissa ihan kivasti, niin kyllä se tahti silti vaan kiihtyy syksyä kohden. Kivat treenikamppeet motivoi kummasti salilla käyntiä joten oli aika hankkia uudet vermeet. Myös minis laittoi ostoslistalle uudet jumppatrikoot, pituuskasvu kun on hänellä tehnyt tehtävänsä ja neitokainen on hujahtanut jo äidistä ohi.

Joogaa en ole koskaan harrastanut enkä muistaakseni edes kokeillut joten joogapöksyt tuli vähän yllärinä, mutta koska näiden kuosit on ihan supertymäkät, saa ne toimia meillä urkkahousuina. Minikselle hankin Preman ihanan sävyiset seeprapökät ja topin, minulle yllättäen vähän värikkäämpää, nimittäin voimaeläin -kuosiset leggarit. Niitä voimaeläimiä ehkä toisinaan tarvitaan näissä merkeissä ;) Päällä nämä ovat ihan täydelliset, sillä korkea vyötärö tukee pömpöttävintäkin vatsaa ja napakka pöksy tuntuu kuin toiselta iholta. Vähän pelkäsin miniksen reaktiota vahvaan kuosiin, mutta hän rakastui omiinsa ihan täysin ja liihotteli kotona asussaan koko illan :D

Onhan nämä jotain ihan muuta kuin urheilukauppojen tummat perustrikoot. Tuo varmasti pirteyttä sateisimpaankin syyspäivään :)

Pirtsakkaa uutta viikkoa!

IMG_3589IMG_3591

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

IMG_3560 tg

Työpisteen hienosäätöä

Syyskuu. Syksy. Kesä on ohi. Jotenkin tähän ajatukseen on taas totuttelemista vaikka kovasti jo odottelenkin, että saa kaivaa nilkkurit ja paksummat kaulaliinat esiin. Ovat kyllä luvanneet syyskuullekin lämpimämpiä kelejä joten ties vaikka saisimme intiaanikesän :)

Sisällä on taas tanssittu nuorison avustuksella mööpelivalssia sillä ei se työpiste sitten saanutkaan jäädä aiemmalle paikalleen. Kuvankäsittelyä varten tila pitäisi olla mahdollisimman pimeä ja kahdelta suunnalta ikkunoista paistava valo ei ollut oikein ihanteellinen. Siispä pöydän siirto vastakkaiselle seinälle ja nassu olohuoneeseen päin, toivotaan että tämä olisi nyt toimiva ratkaisu. Millään tähän ei oikein silmä totu, mutta selkä huoneeseen päin olisi taas sama ongelma ikkunoista heijastuvan valon kanssa.. Ei oo heleppoo :D

Piristävää perjantaita blogistania!

IMG_3560 tg IMG_3564

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna