Liljoja ja tunnustus

Toin töistä aivan valtavan kimpun valkoisia liljoja.
Niin ison, ettei se meinaa mahtua mihinkään.
Mitenhän käy sitten, kun kaikki kukat ovat auenneet :)
Tuoksu on mieletön, vaikkakaan ei välttämättä minun nenääni miellyttävä.
Kauniita ovat silti, ja tuoksusta ja koostaan huolimatta saavat meillä olla.
Mummu Ruusunen muisti minua blogissaan kauniilla syksyisellä tunnustuksella.
Kiitos kaunis!
Haluan ojentaa tunnustuksen eteenpäin
ihanalle Tiinalle, Mustikkamäen ehtoisalle emännälle
Advertisements

8 vastausta artikkeliin “Liljoja ja tunnustus

  1. Voi, millaisesta työstä voi kantaa kotiinsa tuollaisia valloittavia kukkasia ;) Ihana työ. Ihanat kukat. Liljat ovat varsin ylväitä kukkia. Onnea tunnustuksesta!

  2. Ihanan tunnelmallinen tila siellä! Kukat ovat kauniita, mutta tosiaan en minäkään niin kovin niiden valtaisan voimakkaasta tuoksusta pidä. Ajattelin itse lähteä iltapäivälenkille lasten kanssa ja kiepata kukkakaupan kautta ostaakseni jotain kivaa vaaleata oksaa…

    Onnea onnea tunnustuksesta!!! :D

  3. Liljat ovat viehättäviä, hyvän paikan olet niille löytänyt.

    Onnea tunnustuksesta, ne lämmittävät aina mieltä :)

  4. Siitä on aikaa kun viimeksi olen liljaa nuuhkinut, joten hajumuisti on armollinen (hajudementia!) Mökillä nuuhkin keisarinliljaa, mutta se ei päästä hajua ;)

    Sinulla on hurmaavan tyylikäs ja silti kodikas (harvinainen yhdistelmä!) koti. Ja harvinaisen kaunis!

Kommentointi on suljettu.