Paluu arkeen

Suurin odotuksin ja säiden herraa uhmaten käänsimme auton nokan eilen aamusta Witikkalan kartanolle.
Tiet olivat umpijäässä, mutta varovaisesti ajaen pääsimme perille.
Reilun tunnin taisimme kartanossa pyöriä,
edeten huoneesta toiseen, 
hypistellen ja hiplaillen.
Sitten seuraa se osuus, jota ihmettelen itsekin.
En löytänyt mitään ostettavaa.
Siis en yhtikäs mitään.
Odotin totaalista sekoamista tavarataivaassa,
mutta ulos astelin hieman pettyneenä,
shoppailukassa edelleen lompakossa poltellen.
En oikein tiedä mitä siellä tapahtui.
Johtuiko se siitä, että moni ihanuus jäi lähemmin tutkimatta koska pääsy tuotteelle oli melkeinpä mahdoton?
Vai johtuiko se siitä perimmäisen huoneen keittiössä soineesta ranskalaisesta (?) musiikista,
 joka ärsyttävyydellään ajoi minut välittömästi takaisin edelliseen huoneeseen?
En tiedä, mutta edelleenkin jaksan ihmetellä miksei mitään tarttunut mukaani.
Odotin ehkä jotain enemmän.
Riviera Maisonilta, hintatasolta, asiakaspalvelun tasolta.
Kartanolta kurvasimme läheiselle Nesteelle, josta saimme sitten opastuksen Lahtisen ja Alhon huopatossutehtaille, sinne toiseen kohteeseemme mistä minullekin lähti sitten jotain mukaan.
Ihanat mustat Alhon huopikkaat vanhan talon kylmiä lattioita hipsuttelemaan.
Ei onneksi ihan huviajeluksi mennyt ne rapiat pari sataa kilometriä.
Ja jotta kiukutus olisi täydellinen, niin eikös tuo tauti vihulainen taas nostanut päätään.
Viikko nyt täynnä vaikka hus pois saisi jo mennä :(

Mainokset

17 vastausta artikkeliin “Paluu arkeen

  1. Voihan huopikkaat sentään… siis ihanat huopatossut :) Halajan tyttärille ja itselleni oikein kunnollisia huopikkaita nyt talveksi mutta en keksi mistä löytäisin (Treelta) moiset.

    Mulle käy aina tuolla tavoin Pajutilalla – menen suurin odotuksin, saldona kuppi kahvia. Mutta toisaalta hyvä mieli kun rahat säästyy :) Yritin saada miestä pysähtymään aatonaattona Witikkalan kartanolla kun siitä ohi joulun viettoon ajelimme.. mutta ei, mies ei yleensä ikinä suostu. Mistäköhän johtuu… ;)

  2. Niin tuttu juttu mullekin. Olen monta kertaa mennyt esim. Loviisan aittaan Ruskolle, ja lähtenyt mieli hämmentyneenä pois..kaipaan hyvää palvelua, edes huomioimista, hintatasoltaan edes kohtuullisia tuotteita ja täytyy sanoa, että kys. paikassa on meille jotenkin liian hienoja tuotteita..mutta menen sinne kuitenkin aina uudestaan koska katseleminenkin on melkein yhtä hauskaa kuin ostaminen ;)

  3. Marja: No me ei sitten lopulta juotu edes sitä kahvikupillista. Herkullisen näköisiä leivoksia kyllä oli, sitä ei voi käydä kieltämään :)

    Jaana: Niin.. olin varautunut korkeaan hintatasoon rm-tuotteiden kohdalla, mutta en odottanut muun valikoiman olevan niin hinnakasta.
    Tosin eipä minulla ollut vastaavista liikkeistä kokemusta kuin Imatran Sisustus Country Puodista, jossa kuitenkin oli minusta valikoimaa vähän joka kukkarolle. Niinpä taidan jatkossa hurauttaa Jämsän ohi Jyväskylään ja Äänekoskelle tai sitten sinne Imatralle :)

  4. Monestihan se on niinkin, että kun on liian kovat odotukset, käy juuri noin. Ainakin itselläni, jos on rahaa varattuna ja tarkoitus sallia itselleni vaikkapa joku ihana neule ihan mihin hintaan tahansa, niin juuri silloin sitä neuletta ei pettymyksekseni löydykään.

    Tuo palvelutaso on kyllä asia, minkä puutetta edelleen ihmettelen. Eikä sen palvelun tarvitse olla niskassa kuola valuen läähättämistä, vaan asiakkaan erittäin tervetulleeksi ja vapaaksi katselemaan kokemaksi alustamista. Olipa kummallinen lause..

    -junika-

  5. Olipas harmillista, että mitään ei löytynyt. Mullekkin käy monesti niin, että kun rahaa on varattu x määrä sisustushankintoihin niin mitään ei löydy, mutta sitten kun ei varaile mitään rahaa valmiiksi, niin kaskummaa, löytyy kaikkia ihanuuksia. Niinkuin eilinen alepäivämmekin, lähdimme aleihin odotuksena suuret tarjoukset. Nooh, yhtäainutta alennuksessa olevaa tuotetta en ostanut, normihintaisia kylläkin.

  6. No huopatossut kuitenkin löysit, aivan ihanat. Itselleni käy yleensä niin, että kuvissa kaikki näyttää aina niin hyvältä ja kun näen tuotteen ”luonnossa” tai meillä kotona, niin se ei sitten ollutkaan sitä, mitä sen kuvittelin olevan. Siksi niitä virhehankintoja on tullut. Mutta… minä taidan jättää alennusmyynnitkin väliin ja nautin vaan kotonaolosta – säästyy rahatkin :) Mukavaa loppuvuotta!

  7. Suloiset huopikkaat.
    Mietin tässä kuumeisesti lähtisinkö ale-ostoksille paikalliseen sisustusliikkeessen. Mulla kyllä tahtoo sieltä tarttua mukaan vähän liikaakin tavaraa.
    Mitään ei kyllä lisää tarvisi :)
    Ihanaa tiistaita!

  8. Heippa!
    Taustailijana yleensä käyn täällä, mutta nyt on pakko ottaa kantaa kun aika useasti (n.4-5krt vuodessa) käyn witikkalassa. Varsinkin viime kerralla, tässä joulukuussa, asiakaspalvelu oli aika kauheaa. Myyjät toljottivat ja ystävällistä sanaa ei saanut vaikka itse yritin olla ystävällinen. Tuotteita kun perheeni kanssa katselin myyjät kurkkivat ja olevinaan juuri sitä kohtaa tulivat kohentelemaan ,mutta meillä oli olo että meitä pidettiin suunnilleen varkaina joita piti seurailla koko ajan. Ymmärrän että varkaita on monennäköisiä mutta tuntui että jotain rajaa tuolla kyttäykselläkin kun ei voineet kysyä edes olisimmeko tarvinneet apua. Kahvit ja pullat oli syötävä, ne kun on niin hyviä mutta siinä olikin meidän shoppailut. Eipä tee mieli ihan heti mennä kyseiseen putiikkiin.
    Tulipa pitkä sepustus mut aihe osui ja upposi.
    Katja

  9. Anonyymi ja johanna; näinhän se monesti on, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Ostettavaa olisi ollut, mutta jostain syystä mikään ei nyt tarttunut kuitenkaan mukaan.

    Pakkasakka: no eikös vaan olekin ihanat? Ja niin lämpöiset vaan myöskin petollisen liukkaat ;) Minulle kävi tuon Rivieran kanssa vähän samoin. Olin jo päättänyt ostaa ne Pasific rottinkiset lampunvarjostimet, mutta lopulta laitoin nekin pois. Se teksti oli jotenkin tosi suttuisen oloinen. Muutenkin petyin niihin rottinkituotteisiin. Rottingin päitä pisti sieltä täältä ulos, yhteen jo kätenikin sain raavittua niin mietin mitä ne tekisivät pöydän pinnalle.

    Piupau: minulla kanssa himottaisi tuo paikallinen sisustustarjonta tarkastaa, mutta flunssa jatkuu edelleen joten sisälle ollaan lukittuina. Labrantätin tämän päiväinen tulkinta kurkustani oli raastinrauta :(

    Anonyymi: no olipa kurja kokemus! Meillä ei onneksi mitään tuollaista. Kolmen asiakkaan kuulin kysyvän myyjältä jotain, mutta koskaan myyjä ei osannut vastata vaan aina hänen piti ensin soittaa jonnekin. Minä en sitten enää kehdannut edes kysyä mistään tuotteesta. Yhden kerran myyjät tuntuivat jopa vähän kinaavan asiakkaan edessä oliko joku tuote alessa vai ei. Se kuitenkin minkä koin huonona palveluna oli lähtiessämme kun kysyimme tietä tuonne huopatossutehtaalle. Kaksi ensimmäistä myyjää vastasi että ”ei ole kyllä mitään hajua”. Kolmas sitten sanoi, että on kyllä ollut muttei tiedä onko enää. Siinä selitimme, että kun tietäisi edes mihin suuntaan lähteä etsimään. Tähän saimme vastauksen, että Parilassa (tai joku vastaava paikannimi) on ollut mutta lehdessä oli ollut joku juttu eikä myyjä tiennyt onko enää. No tämä paikannimi ei meille valaissut yhtään mitään joten luovutimme ja läheiseltä Nesteeltä sitten tosiaan saimme ajo-ohjeet. Tampereen tietä 5 km Tampereelle päin ja sieltä löytyikin sitten mainostaulut. Ja kyllä, molemmilla tehtailla oli edelleen tehtaanmyymälät :)

  10. Heippa! Syksyllä kävin minäkin Witikkalan kartanossa ja silloin siellä oli mielestäni ihan ”normaali” palvelu. Itse kun en tykkääkään siitä, että heti tullaan kyselemään ”mitä saisi olla”, vaan ennemmin haluan rauhassa ainakin ensin katsella. Ja silloin taisi hymykin myyjiltä irrota, että eipä siitäkään pääse meikäläinen moittimaan. Olisko joulun jälkeinen stressi painanut päälle, vaikka eihän se saisi asiakkaille näkyä..? Harmi, kun mitään et sieltä löytäny, onneksi huopikkaat sentään : )! Jäipähän rahat säästöön tällä kertaa, jos jotain positiivista tässä ; )!?

  11. Onneksi saatiin edes nuo ihanaiset huopikkaat, olehan varovainen niiden kanssa siellä kotosalla.. Huomenna olisi maalausta minulle ja sohvaa sinulle?

  12. Huopatossut on ihanat!
    Minullekin on käynyt joskus noin, että kovin odotuksin menen johnkin, mutta lähtiessä on pettynyt olo, muttei oikein itsekään tiedä mikä pettymyksen aiheuttaa. Jännä juttu.

    Valoisaa tulevaa vuotta koko teidän perheelle!

  13. Tuttu juttu minulle myös. Lähden jotain ostamaan niin yleensä haluaamani ei löydy. Luin miehelleni kirjoituksesi ja puhuimme asiasta. Monesti esim. kirppareilla käydessämme on pöytiä jotka on ahdattu liian täyteen, niin ne jää koluamatta. Tuotteet pitäää olla helposti katsottavissa ja saatavissa katsella myös käsissään. Eilen kävin katsomassa valaisinta olohuoneeseen. Valaisin oli kaupassa laitettu korkealle ja kun etsin valaisimen pakkausta niin sekin oli niin korkealla ettei sitä saanut sieltä alas. Myyjiä ei näkynyt sitten missään. Jäi ostamatta edelleen. Ihanat on noi huopatossut. Voisin mielelläni ostaa itsellenikin tuollaiset sisätossut. Huopikkaat on minulla ollutkin käytössä jo monta talvea. Oikein ihanaa viikkoa. Parantumisia.

  14. Kerran olen miekin Witikkalan kartanossa päässy käymään, ja varmaan menin liian suurilla odotuksilla (olin jonkun blogista lukenu ko. paikasta) koska samat fiilikset mullekin jäi.
    Toisaalta harmitti, kun olin jo kuvitellu mitä kaikkea ihanaa sieltä mukaan tarttuu, vaan ei näköjään pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. ;)

  15. Ihanat huopatossuset!!!

    Itselleni moisia haluaisin ja varrellisia ulkoilua varten, mutta eipä ole niitä vastaan vielä tullut. Eli etsintä jatkukoon =)

    Teillä on ihana vaalea ja kutsuva koti. Ulkokuvatkin on lumoavia ;)

    Onnellista Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi!!!

    Elina

  16. No höh, kurja, että ei Witikkala vastannut odotuksia…
    Minusta se on ihana paikka kokonaisuutenaan; tykkään jotenkin siitä tavaran runsaudesta, ainut ongelma on, kun ei tiedä mihin silmänsä pistäis, kun on niin paljon kaunista esillä. Ei minullakaan usein ole sieltä varaa ostaa paljoa, mutta käynkin aina alessa :) ja esim. RM ja Odd Molly on varmaan aika samoissa hinnoissa joka paikassa… Siellä on ihana tuoksu, tavarat pakataan silkkipaperiin, jonka mukana tuoksu tulee kotiin ja se perimmäinen huone jossa soi se musikki, tykkään siitäkin, kaveri sanoi, että voisi kuvitella minut sinne pullaa leipomaan:) Palvelu on vastannut omia odotuksiani myös. No, mutta makuja ja mielipteitä on monia…

  17. Heippa!
    Minä kävin Witikkalan kartanossa viime kesänä, kun olin lomalla Suomessa. Siellä oli kaikkea ihanaa ja paljon. Palvelua ei oikein ollut, myyjät juttelivat keskenään. Mutta ei se minua haitannut, vaikka paikan tyyliin sopisi ystävällinen tavallista parempi palvelu. Musiikki ei haitannut lainkaan, ei se ollut edes kovalla. Kaikki oli tietty kallista, mutta senhän nyt tietää. Ostin vessapaperitelineen, muuta en löytänyt. Odd Mollyn neuletakin olisin ostanut, mutta ei ollut kuin isoja kokoja jäljellä. Kyllä minä uudelleenkin menisin katselemaan. Kävin myös molemmassa huopatehtaan myymälässä ja ostin itselleni 5 eurolla (!) tuollaiset hupatossut, mutta vaaleanharmaat. Terkut kesäisestä Chilestä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s