Kotoilu on kirosana

”On syntynyt uusi trendi; netti on täynnä blogeja joissa perheenäidit esittelevät särötöntä elämäänsä. Pieniä pilkullisia lasten bodeja, tuunattuja keittiörättejä, pastellin sävyisiä synttärikakkuja. Tälle kaikelle on keksitty nimikin: kotoilu. Ei siinä mitään. Maailmaan kyllä mahtuu kaunista ja ihanaa. Koska vuorokaudessa kuitenkin on vain 24 tuntia, ihmettelen miten perheenäidillä on aikaa tähän kaikkeen.
Vastaus voi olla vain se etteivät nämä perheenäidit tee mitään muuta. Blogeista tulee mieleen 1950-luku, jolloin perheenäiti suoristeli papiljotit päässään olohuoneen verhoja vielä vähän parempaan kulmaan. Kokopäiväinen kotoilu palauttaa naisen ahtaaseen laatikkoon, josta hän voi vain etäältä seurata, mihin suuntaan muut -siis miehet- maailmaa vievät. 
Perhe on minustakin ykkönen. Täydellisille tiskiräteille sanon kiitos ei.
Meri Nykänen


Kirjoittajan mielestä sänky on pedattava joka aamu ennen aamiaista.”


OLIVIA 7/11




Herättikö ajatuksia?


Mainokset

28 vastausta artikkeliin “Kotoilu on kirosana

  1. Ajatella, kuinkahan niin monella bloggaajalla on aikaa käydä jopa töissäkin ☺☺

    *tehokkaampi ”rotu”*

  2. Herätti. Eikä ainakaan positiivisia! Tuohonkin juttuun vois sanoa muutaman sanan mutta jätetään sanomatta, mielipiteensä olkoon jokaisella…

  3. ha ha haa, multa ainakin pääsi iso röhönauru. (toisaalta mun blogi nyt ei edellä mainittuja juttuja tarjoakkaan) mikähän ihme siinä on ettei monet naiset tunnu sisäistävän sitä, että nämä blogit on vain pienen pieni pala ihmisten elämää? aika paksua verrata bloggailijoita 50-luvun pikkuvaimoihin, vaikka en näe heissäkään mitään pahaa.

  4. Kirjoittaja ei nyt ole ihan tainnut ajatellut asiaa loppuun asti, mutta on toki oikeutettu mielipiteeseensä.

    En ihan heti lähtisi vertaamaan nykyaikaa 50-lukuun, mutta tietysti toivon, että kirjoittajalla on omakohtainen kokemus elämästä 50-luvulla, eikä vain historiallisia naistenlehtinäkemyksiä k.o. ajasta.

    Muistaakseni itselläni ei ole lapsia, mutta täytyy yrittää tehdä niitä, jotta sopeudun paremmin tähän kirjoittajan luomaan näkemykseen blogien kirjoittajista.

    Onhan kovin ikävää kuulua siihen joukkoon, jotka eivät voi ”kotoilla” ja pitää keittiöhanan päällä täydellisen tuunattua ja uniikkia tiskirättiä ilman, että olisi lapsia.

    Oma synttärikakkuni on kyllä vaaleanpunainen..lasketaankohan se, jotta elämäni olisi särötöntä?

    Ai että..ihmiset on ihania! :)

  5. Luin saman jutun lehden ilmestyessä ja silloin jo kurtistelin kulmiani. Minulla on ihan hyvin aikaa tähän ”kirottuun kotoiluun”. On silti myös työpaikka, kaksi lasta, monta koiraa, harrastuksia sekä omia että lasten, ja onpahan vielä yksi maatilakin jota pyöritetään palkkatöiden ohella. Mutta hyvin ehtii, eikä edes tunnu että elämä menisi ohi tai että se ainakaan olisi miehen käsissä! Suoraan sanoen olen ihmetellyt miten ihmiset aina väittävät olevansa kiireisiä, vaikkei heillä tunnu juurikaan olevan mitään ihmeempää tekemistä!?! Itse uskon että tämä on asennekysymys: jos kokee tärkeäksi saada elää kauneuden/harmonian ympäröimänä siistissä kodissa ja syödä mutustaa itsetehtyjä sämpylöitä, niin jostain sitä aikaa siihen myös löytää. Toiset menevät sitten vaikka baariin, tuijottavat telkkaria kotisohvalla tai minkä sitten tärkeäksi kokevatkaan. Tuonkin tekstin kirjoitusaikana olisi vaikka jo siivonnut työpöytänsä tai tehnyt jotain muuta tähdellisempää… :)Ja oikeesti – harva kai meistä bloggareista tätä ”kotoilua” kokopäiväisesti tekee… *hoh hoijaa*

  6. Oih, onpa hienoa kuulla, että meidän elämä on särötöntä, koska pidän kotoilusta!:D Ja tokikaan en muuta tee kuin kotoile kaiket päivät, lapset on aivan hunningolla ja elän täysin mieheni siivellä!;D Aina näitä arvostelijoita riittää, milloin äiti keskittyy liikaa töihin, milloin kuntoilee liikaa ja nyt sitten jo koitoileekin liikaa!:D

  7. Täytyi lukea ihan kaks kertaa! Ekalla kerralla kun aloin lukea niin aattelin että ootko sinä tuota mieltä! mut sithän se selvisi:) Älytön kirjoitus, mutta mieilipiteitähän on niin monta kuin ihmistäkin. Itse olen kolmen lapsen äiti ja käyn töissä ihan täyspäiväisesti, siinä ”sivussa” sitten bloggailen ja asettelen sopivan värisiä tiskirättejä..ja sen voi tarkistaakin minun blogista :D Minusta tää on osa sosiaalista elämää siinä kuin facebook tai muut vastaavat. Mikäs sen ihanampaa kuin jakaa omat intuitionsa ja löytönsä ja tuunailut koko maailman kesken! Niin ja nämä mielipiteetkin!

    ps. ihania kuvia sinulla taas!:)

  8. :D BUHAHAAA :D Voi ei …
    tää bloggailuhan on vaan pinta raapaisuja elämästä…siis ainakin mun blogi aikaisempi ja nykyinen. Voisin tietty alkaa kuvaamaan sotkuja sisällä ja ulkona, narista monista, monista asioista jotka on niiiin väärin. Mutta pidän itse sisustamista ja tuunailua ynnä muuta homppää mun harrastuksena.Mukava täällä blogimaailmassa jakaa niitä arkisia kauniita asioita ja pintaraapaisuja saman henkisten ihmisten kanssa.

    Hauska kirjoitus silti :D Lähen nyt paplarit päässä suoristeleen verhoja :D HEH

  9. Ja kotoilussa ei oo yhtään mitään glamöörii kun sen tekee pakosta ja pers'aukisena eli hengaa kotinurkissa vaan siks ettei oo rahaa tehdä muuta kun nyppiä sitä kotiaan ja oikoa niitä verhoja.

  10. Voi ZIISUS. Enpä sano tähän mittään. Tai mieli tekisi sanoa paljonkin mutta saattas tulla ruma sana jos päästäisin sanaisen arkkuni auki.
    Mutta nyt pitääkin etsiä ne papiljotit! Ja viedä miehelle tohvelit.

  11. Missä tuommonen kirjoitus on ollut???

    Ihmisten kateus vie tuhkatkin pesästä.

    Mutta KOTOILU on IHANAAAAAAA ja kotoilulla tarkoitan rakkautta kaikkeen kotiin liittyvää.

    Eikö taas jollakin ole isompia murheita elämässä kuin ryhtyä arvostelemaan toisten elämää….ggggrrr!!! en sano enempää.

  12. Joopa, jokanen käyttää aikansa mihin haluaa. Itellä riittää aikaa työelämään, lastenhoitoon, leikkipuistoiluu, leipomiseen, kokkaamiseen, siivoamiseen (ja ne sängyt pedataa ennen aamupalaa ja lakanat vaihdetaa viikoittain) ja imurointii päivittäin, bloggaamiseen, käsitöihin, valokuvaamiseen, tv:n kattomiseen jne jne… :D Hassu juttu! ;)

  13. no niin… reps!!
    Vai katsellaan sitä kun miehet maailmaa vievät… Henk. koht. teen myös työtä kotoa käsin lapsia hoidellessani ja papiljotteja laitellessani…
    Kauniit tiskirätit on vaan elämälle plussaa…
    Enkä petaa sänkyäni joka päivä… Näin jää aikaa muuhun. :DD

  14. Hmmm… feminismi on tärkeää ja on hyvä, että aina joku välillä kiinnittää huomiota naisten asioihin ja tekemisiin. Sen ansiosta meillä Suomessakin on asiat naisilla niin hyvin, että joku joskus on jaksanut ja uskaltanut puuttua asioihin. Mutta – itse kyllä koen tämän blogiasian ennemminkin päinvastoin – kotityöt on tehtävä ja lapset kasvatettava joka tapauksessa; nämä ”kotoilublogit” ovat asia, joka tukee kotityötä ja tekee siitä jopa mukavampaa, kun saa jakaa asioita samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Itse kävisin savityö-, huovutus-, ja vaikka millä kursseilla, jos olisi aikaa, mutta nyt kun on pienet lapset eikä oikein pääse mihinkään, tämä blogi on hyvä keino harrastaa helpolla. Kuvia voi räpsiä nopeasti ja blogeja voi lukea ja omaa päivitellä niissä pienissä väleissä, kun ehtii. Minua ainakin auttaa jaksamaan kotona, kun voi aina välillä katsoa asioita kameran läpi – etsiä arkipäivästä niitä kauniita asioita ja nauttia niistä. Parempi se on, kuin että kurttu otsassa kulkisi pölyrätti kädessä ja väkipakolla vain suorittaisi asioita. Blogit on vähän niinkuin Strömsö – ei asiat oikeasti qinq mene niin, mutta kiva välillä kuvitella, että elämä on kaunista ja kivaa. Ja onhan se – ainakin hetkittäin!

  15. ehkä kirjoittaja on vain katkera kun hänestä ei ole moneksi?kauniisssa,oman näköisessä kodissa eläminen tuo elämään harmoniaa ja saa olemaan onnellisempi.Jos kotoilu on niin paha asia että mahd.äiti on onnellisempi kun koti on kaunis niin onhan se kauheaa koko perheelle…uskomaton mielipide.Nimim.tänäänkin 9 tuntia töissä ja silti riitti aikaa laittaa parvekkeen uutta lattiaa.Lapsetkin oli mukana laittamassa niin eivät jääneet hunningolle

  16. Hui, kylläpä jutun kirjoittaja tarkasteli kotoilua ja bloggailua varsin ahtaan oloisesta kulmasta – tai laatikosta :)
    Mulle kotoilu ja bloggailu on suurta nautintoa ja vastapainoa kiireiselle arkirumballe. Ihanaa, että kotia ja siihen liittyviä asioita arvostetaan niin paljon nykyään, että siitä on syntynyt trendi, kotoilu.

    Luen mielelläni juttuja toisten kodeista, niihin ja elämään yleensä liittyvistä asioista. Saan samalla useinkin hyviä vinkkejä, reseptejä kokeiltavaksi tai pähkäilen vaan muuten sitä, miten ihanan erilaisia ihmisiä ja koteja on olemassa.

    Elämä on valintoja täynnä… kaikkia asioita ja elämäntilanteita ei voi tokikaan valita, mutta sen, miten asioihin suhtautuu, onneksi vielä voi :D

    Kiva blogi sinulla, jäänkin seuraamaan :)

  17. Jokaisella tietysti oikeus omaan mielipiteenseensä, mutta enpäs voi ainakaan sanoa olevani tuon jutun kirjoittajan kanssa kovin samoilla aaltopituuksilla :)

    Saa sen vaikutelman, että kirjoittajan mielestä nykyaikana naisten tulisi olla uratykkejä ja esimerkiksi kotiäitinä oleminen on surullinen jäänne kymmenien vuosien takaa.

    Ja mikäli nainen valitsee haluavansa olla kotona tai nauttii kotinsa laittamisesta ja pienen pienistäkin asioista jotka tekevät kodista viihtyisämmän, on tämä automaattisesti 50-luvulla elävä ja miehensä armoilla oleva kotipiika.

    Toisaalta, kirjoittaja vaikuttaa myös siltä että ei ole mitään fiksumpaakaan aiheutta keksinyt joten kunhan on sitten näpytellyt jostain jo niin moni muu on jo kirjoittanut kaiken mitä kirjoittaa voi.

  18. Vaikuttaa että kirjoittajalla itsellään on ollut ainakin aikaa tutustua perheenäitien kirjoittamien blogien seurantaan..

    Itse käyn töissä kodin hoidon ja muun harrastamisen/tekemisen lisäksi. Välillä tosiaan tuntuu että 24 h vuorokaudessa on liian vähän, mutta kyllä sitä silti ehtii blogiinkin jotain kirjoitella, ja kuvailla niitä ”pieniä pilkullisia lasten bodyja” ;). Minusta tämä bloggailu on siitäkin ihana harrastus, että tätä voi tehdä juurikin kotona. Esim kun lapsi on päiväunilla, ja on itse ”sidottu” kotiin, eikä voi lähteä muualle harrastamaan..

  19. No just, just ja just….
    Täällä myös yksi ”kotoilija” joka kotoilee työnsä sivussa silloin kuin vain ehtii ja jaksaa.
    No juu, Katja sen tietääkin, ystäviä kun ollaan, että olen synnynnäisten selkä/jalkavaivojeni vuoksi osa-aikaisesti töissä ja silloin ehdin totisesti kotoillakkin huomattavasti enemmän.
    Nyt taas vakkarien lomien vuoksi teen töitä enemmän ja siksi kotoilukin on pakko jättää vähemmälle.
    Ja voi jestas…. teen tätä ”kotoilua” VAIN ja ainoastaan itseni vuoksi. Siksi, että kaikenmoinen ”säätäminen” täällä kotona on kivaa en siksi, että puolisoni tahtoisin minun olevan joku 50-luvun verhojen sipistelijä.
    Häntä ei hui hai kiinnosta minkälaiset kartiinit meillä ikkunoissa on.
    Ja niin… by the way… mie kyllä tahtoisin täydellisen tiskirätin… mistähän noita mahtaa saada, tietääkö kukaan???!!! ;D
    Lämpöisiä terkkuja, tää kotoilija lähtee kohta duuniin. :)
    ♥ tiina.

  20. Ihan samaa olen joskus miettinyt, mitä kirjoittaja on ilmaissut, mutta luulen, että suurin osa bloginpitäjistä tietää maailman pahuuden ja haluaa luoda iloa omilla kirjoituksillaan itselleen ja lukijoilleen.Mitä pahaa siinä on? Ihan eri asia on sitten olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, itse olen ollut toistakymmentä vuotta kunnallisasioissa mukana (se vasta aikaa viekin), silti olen myös halunnut hoitaa kotiani olematta alisteinen mieheeni nähden. Vanhanaikainen ajatus, että kotia sisustava nainen on alistettu, ei omilla aivoillaan ajatteleva nainen. Höh.

  21. Kotoilu on minulle ihan uusi sena, mutta se kuulostaa hyvältä. Minustakaan siinä ei ole mitään pahaa, että kotia ja perhekeskeistä elämää korostetaan ja luulisin, että ”täydellsiten” blogien kirjoittajat eivät ihan kaikkea kerro julkisesti… Jokainen päättää, mitä haluaa muille kertoa ja näytää.

  22. Oi kauheaa, oikein puna nousee poskille…
    minä olen tehtaillut tiskirättejä ja vienyt niitä tuliaisiksi ja lahjoiksi ystäville ja sukulaisille.
    Olenpas mokannut :D

  23. Tervehdys arvion kotoilijat! Aiheesta kolumni huomenna Radio Aallossa noin klo 8 + muutama uusinta päivän aikana. Yst. Anna

  24. Koska minulla on kunnia olla elänyt 50-luvulla joitakin vuosia, ärähdän eniten tähän käsitykseen 50-luvun kotirouvista. Olimme hyvin toimeen tuleva perhe isossa kaupungissa keskustassa kerrostalossa. Mutta AIKA paljon enemmän äiti sai kotirouvana töitä tehdä kuin verhoja suoristella.

    Kuumaa vettä ei tullut. Tiskivedet joko kannettiin keittiöön kylpyhuoneen boilerista tai lämmitettiin liedellä. Kaasuliesi oli, mutta koska keittiössä ei ollut lämmitystä, piti myös puuhellaa talvella lämmittää. Puut piti kantaa ylös neljänteen kerrokseen, koska hissiä ei ollut. Ei ollut myöskään jääkaappia. Siksi piti käydä maitokaupassa joka päivä. Ja kuuden hengen ruuat piti myös kasseissa kantaa neljänteen kerrokseen. Eikä niitä ruokia tokikaan saanut yhdesta kaupasta, vaan leipä haettiin leipomosta, liha lihakaupasta, kahvi ”siirtomaatavaraliikkeestä”, kala ja vihannekset torilta tai hallista. Kyllä siinä sai hilpata pitkän tovin ja raahata kantamuksia.

    Pesukone meillä oli – sellainen pulsaattorikone, joka kyllä vatkasi, mutta vedet piti pyykkääjän vaihtaa. Siihen ei isoja pyykkejä mahtunut, joten lakanat pesiin pihan perällä pyykkituvassa keittämällä isoissa pyykkipadoissa. Lipeääkin meillä oli kaapin perällä. Sitä pulloa kävin kurkkimassa kauhun sekaisella jännityksellä, sillä olinhan kuullut senkin sata varoitusta ja kertomusta lapsista, jotka olivat juoneet lipeää luullen sitä maidoksi ja lipeä oli polttanut ruokatorven niin, että lapsi lopulta kuoli nälkään.

    Kun olin ihan lapsi, meillä ei ollut edes sähkösilitysrautaa. Muistan nimittäin, miten äidillä oli hellalla sellaisia painavia rautoja lämpiämässä. Niitä sitten märällä sormella äiti nopeasti kosketti ja sihinän perusteella päätteli, oliko rauta sopivan kuuma. Toinen oli lämpiämässä, kun toista käytettiin.

    Tilaa meillä oli kotona yli 200 neliometriä – mutta niin oli sitten siivoamistakin. Ja siihen aikaan kaupunkeja lämmitettiin muuten koksilla (siis hiilellä) ja voin kertoa, että sen huomasi siivouksessa. Ikkunan välit ehtivät aina ihan konkreettisesti mustiksi puolessa vuodessa. Pölynimuri meillä oli. Mutta usein lattiat pyyhittiin ”villaisella” ja sitten muutaman kerran vuodessa puunattiin sellaisella ylettömän painavalla laatalla, jossa oli varsi. Lapsi ei saanut sitä edes nostettua.

    Autoa ei tietenkään ollut. Kaikki kulkeminen tehtiin linja-autolla tai raitiovaunulla tai junalla.

    Verhoja en muista äidin siirrelleen – meillä oli samat verhot koko lapsuuteni (kesäksi tietysti vaihdettiin toiset, etteivät hyvät virttyisi sillä aikaa, kun oltiin maalla kolme kuukautta) Mutta se on sanottava, että käsitöitä äiti ehti tehdä ihan määrättömästi. Hän ompeli kaikki minun vaatteeni ja suuren osan omistaan. Ja myös neuloi ja virkkasi vaikka mitä. Ja vieraita kävi myös paljon. Televisiota ei tietenkään ollut, joten iltaisin oli mukavaa kun kävi kyläläisiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s