Jos ei joulumieltä juuri ollutkaan..

.. niin viimeisetkin rippeet siitä katosivat lasten koulun joulujuhlassa.
Saimme siellä nimittäin eräältä toiselta vanhemmalta kuulla, että esikoisemme oli pahoinpidelty.
Vuonna 2011 hollolalaisella ala-asteella kesken koulupäivän!
Kolme yhtä vastaan kaadettiin maahan ja maassa olevaa potkittiin ja hakattiin nyrkeillä.
Opettajilla ei ollut kuulemma asiasta mitään hajua, eikä tunnu olevan oikein vieläkään.
Sen verran on hyssyttelyn makua ilmassa.
Sekametelisoppaa täydentävät aikuisten muuttuvat puheet ja vääriin numeroihin tulleet tekstiviestit.
Oh dear…

Että jos loppuu vuosi ikävissä merkeissä, niin samoissa merkeissä se alkaa.
On nimittäin jo sen verran käytäntönä tuo käytös tuossa koulussa, että me vanhemmat olemme päättäneet viedä asian eteenpäin.

Onko teidän perheessä kokemusta koulukiusaamisesta?


Advertisements

53 vastausta artikkeliin “Jos ei joulumieltä juuri ollutkaan..

  1. Voi miten ikävä juttu, koulukiusaaminen on kamalinta mitä tiedän. Omasta kokemuksestani sen verran, että lastani pahoinpideltiin koulumatkalla, mutta koulu pesi kätensä. Tehtiin rikosilmoitus ja poliisi teki sitten lastensuojeluilmoituksen kyseisestä perheestä/lapsesta ja asia käsiteltiin kunnolla. Omasta mielestäni koulukiusaamista ei todellakaan saa hyssytellä vaan siihen puututtva heti ja kovalla kädellä.

  2. mun siskoa on kiusattu jo vuosia(meillä ikäero 14v,hän nyt yläasteella) ja vaikka kuinka vanhempani käyvät istumassa koulussa ei näytä tulevan loppua tilanteeseen.Tuntuu uskomattomalta ettei koululla haluta kunnolla puuttua asiaan.Voisi mielestäni ihan hyvin harkita järjestelmää jossa tällänen aktiivikiusaaja pistetään erikoisluokkaan tai lomautetaan jotenkin väliaikaisesti.Toivotan kovasti jaksamista tilanteen kanssa.

  3. Halaan ja rutistan Sinua. Tunteiden aika on myöhemmin, nyt äitinä täytyy toimia. Tiedän, miltä sinusta tuntuu.

    Minun poikaani kiusattiin viisi vuotta, me vanhempina tiesimme sen ja yritimme kaikenlaista, koulukin yritti. (Ei tosin ensimmäinen opettaja.) Silti poikani uupui. Hän yritti 11-vuotiaana itsemurhaa hirttäytymällä helatorstain aattona kotona. Tuo tilanne on käynnistänyt melkoisen muutosrumban ja nyt vietimme joulua aivan uudessa kodissa, toisella paikkakunnalla, uudessa koulussa. Perheemme sai kesän lasten psykiatrisen osastojakson kautta yksilöllisen perhekuntoutusjakson, josta ensimmäisellä viikolla olimme juuri ennen joulua. Kyllä meillä oli ihanaa!

    Mieheni on joutunut aloittamaan oman kuntoutuksen ja asuu toistaiseksi laitoshoidossa, toivomme voivamme palata perheeksi, kun hän voi paremmin. Minä palaan töihin vuoden alusta osa-aikalisälle, jotta saan lasten terapiakuviot pyöriteltyä työn ohessa. Vaikka kaikki kirjoitettuna näyttää kamalalta, me voimme nyt hyvin. Pitkän mustan jakson jälkeen, tässä mökissä on valoa ja iloa.

    Kiusaajien viimeiset sanat olivat ilmaantuuletut ”Yes” huudot, kun poikani syksyllä kertoi vanhassa luokassa muuttavansa. Me emme enää aikailleet vaan jätimme kodin ja möimme sen tyhjänä. Poikani on arvokkaampi. Täällä hän voi hyvin! Hän kysyinkin yksi päivä, että miten on mahdollista, että täällä hän on yksi parhaista maalivahdeista vaikka vanhassa koulussa häntä ei huolittu? Minä sanoin, että sinä et ole muuttunut, ne eivät tunteneet sinua…

    Rakkaudella Kirsi-Tuuli

  4. Voi ei, koulukiusaamista tapahtuu liian usein ja siihen puututaan liian harvoin :( Kauheaa että tuollatavalla pahoinpidellään, hehän ovat vasta lapsia. En ole kokenut fyysistä kiusaamista, mutta henkistä senkin edestä. Vanhemmat tytöt kiusasivat, haukkuivat, levittivät juoruja- eräs tyttö jatkoi tuota samaa linjaa vielä ammattikouluaikoina (samaan kouluun kun eksyttiin). Näistä asioista olen vasta vuosien jälkeen kertonut vanhemmilleni. Samainen tyttö myöskin kiusasi koulun ulkopuolella pikkusiskoani repimällä hiuksista ja polttamalla tupakalla ihoa. Tähän vanhempani puuttuivat. Yritin silloin olla välittämättä asiasta vaikka se sisältä satuttikin, ja nyt vanhemmiten olen todennut ettei tyttö tainnut olla tervejärkinen ja kateudesta kaikki tuo paha on johtunut. Voimia teidän perheelle ja toivottavasti saatte asiat kuntoon. Tekijät vastuuseen vaikka nuoria ovatkin.

    P.S Täälläkään ei ole joulumieltä- lumeton maa, eilen sähköt 13h poikki- koko päivä meni harkakoille.

  5. Tosi kurja juttu.Sossutätinä ehdottaisin että kiusaajista tehdään lastensuojeluilmo ( jos ovat tiedossa).Kiusaajatkin tarvitsevat apua, jos vanhemmista ei ole perään katsomaan.

  6. Aivan järkyttävää!!

    Lohtuhali sinulle, Katja! Ja voimarutistus lapsellesi! Sinut tavanneena voin kuvitella, miten sisu on kuohahtanut. Ja aihettakin on…Eikö riitä, että lapsi on kärsinyt? Vanhemmat tietävät, mutteivät kerro ajoissa. Ja opettaja hyssyttelee. Käsittämätöntä! :(

    Hyvä, jos olet saanut tukijoukkoja muista vanhemmista ja viette asian eteenpäin. Joskus vaaditaan järeitä keinoja, että jotkut heräävät.

    Näkyy näitä tarinoita riittävän. Pala nousi kurkkuun muita kommentteja lukiessa. Oletteko törmänneet ”Enkeli-Elisan” tarinaan? Se on todella pysäyttävä.

    Omat kokemukset (rankkoja sinänsä) kalpenevat tällaisten rinnalla.

  7. On ollut kiusaamista, johon olen heti puuttunut. Oneksi kouluissa, joissa lapset on olleet, on ollut nollatoleranssi ja kaikki kiusaamisjutut on otettu heti todesta ja puututtu.

    Rankkoja kokemuksia noissa kommenteissa ja sinun tekstissäsi…Toivon kaikille perheille ja lapsille parempaa uutta vuotta ja menestystä elämässä!

  8. Näitä tällaisia lukiessa kuohahtaa aika pahasti aina. Oma veljeni oli koulukiusattu koko peruskouluajan. Fyysistä ja henkistä. Vanhemmat istuivat koululla ja asiasta puhuttiin. Mitään ei tapahtunut, opettajia ei tuntunut kiinnostavan. Itse aion hakea ensi keväänä opettajakoulutukseen, tämä on yksi niistä syistä. Tiedän liian monta opettajaa, jotka sulkevat silmänsä kiusaamiselta, koska haluavat olla oppilaiden silmissä sellaisia, josta kaikki (myös hankalat oppilaat) pitävät. Tiedän myös liian monta opettajaa, joita ei kiinnosta oppilaiden oppiminen ja hyvinvointi.

    Toivotan jaksamista teille ja toivon syvästi, että saatte tilanteeseen muutoksen!

  9. Voimia sinulle ja koko perheellesi!
    Olipa kovia ja tositarinoita muiltakin, kaikille tasapuolisesti sisua ja voimia laittamaan piste koulukiusaamiselle!!!

  10. Kiitos kaikille kommentoineille ja paljon jaksamista kaikille saman asian kanssa painimaan joutuville!

    Voi kunpa voisin sanoa samaa meidän koulusta kuin muutama muu, mutta meillä koulu ei tosiaankaan puutu napakasti näihin. Tai mitä voisi muutakaan ajatella aatonaattona rehtorin vahingossa minulle lähettämästä tekstiviestistä, joka oli tarkoitettu yhden pahoinpitelijän vanhemmille. Viesti kuului näin;

    ”Hei Xxxxx! Tavoittelimme torstaina toisiamme sopivasti ristiin rastiin. Palataan asiaan koulutyön jatkuessa ensi vuonna -ei mitään niin kiireellistä, mikä ei voisi odotella sinne saakka. Hyviä jouluja koko perheelle! Rehtori Xxxxxxx”

    Ei mitään niin kiireellistä??!!! Ei hyvänen aika!! Ja sitten rehtori vielä ihan tosissaan ihmettelee miksi kyseenalaistan koulun toimet kiusaamistapauksissa!

    No, joka tapauksessa, tämä asia menee nyt poliisille ja sitä kautta sosiaalitoimelle. Myös koulusta erottamisesta olen rehtorille esittänyt vaatimuksen, sillä tapahtunut ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta. Puhumattakaan siitä, että enää kyseessä ei ole pelkkä koulukiusaaminen vaan puhtaasti rikos nimeltä pahoinpitely!

    Minun poikani vaihtaa ensi vuonna koulua yläasteelle, näiden kiusaajien jäädessä vielä ala-asteelle. Mutta perässähän ne sieltä tietysti tulevat. Jospa nyt poliisin mukaan tulo saisi nämä lapsukaisetkin heräämään, ettei mitä tahansa voi kuitenkaan tehdä.

  11. Samaisen koulun jokaisessa vanhempainillassa jaksetaan hokea, kuinka on Kiva koulu ja ties mitä puuttumismallia… hyvä, jos joku nostaa asian esille. Välitunneilla tapahtuu yhtä ja toista, eikä aikuiset välitä/ole huomaavinaan.

  12. Anonyymi; ihana nähdä että joku muukin tämän alueen vanhempi on samaa mieltä. Tai näin ainakin tekstisi tulkitsin :) Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuon koulun välitunneista, on aivan uskomatonta mitä kaikkea siellä voi tapahtua, ilman että ”kukaan” huomaa mitään!

    Kiva Koulu-projekti on ihan yhtä tyhjän kanssa tuossa koulussa.

  13. Kauheaa. Nuo kiusaamiset olis saatava loppumaan.Mitä me voisimme tehdä että maailmasta tulis kauniimpi? Levittää sanaa kiusaamisesta eteenpäin, pitää huolta lapsistamme, laittaa edesvastuuseen kiusaajat.

    Olen lukenut koulukiusaamisen uhriksi joutuneen Enkeli-Elisan Fb sivua ja hänen vanhempiensa nettisivustoa.Elisalle kävi surullisesti.Toivottavasti kenenkään muun elämä ei saa näin ikävää päätöstä:(

    http://www.facebook.com/enkelielisa

    Vanhempien sivustolle ei nyt pääse sivujen ongelman vuoksi. Ehkä se palautuu.

  14. Voi miten kauheaa!:( Minun poikaani kiusattiin ekalla luokalla ja sekä opettaja että me vanhemmat puututtiin siihen todella napakasti heti ja kiusaaminen loppuikin siihen. Hyvä, että viette asian nyt niin pitkälle kuin mahdollista, tuollaista ei missään nimessä saa katsoa sormien läpi! Halauksia<3

  15. Voi ei! :( *voimahali*
    Tämä aihe koskettaa mua erityisesti, enkä voi vieläkään käsittää että lapsetkin voivat olla niin julmia toisilleen… :(

    Itse olen ollut koulukiusattu, varsinkin 4-9-luokalla. Pelkäsin mennä kouluun haukkumisten, tönimisten ja muunlaisen väkivallan takia. Pääasiassa kiusaaminen tapahtui koulumatkoilla ja välitunneilla aikuisilta piilossa. Opettajia tosin ei kiinnostanut lainkaan, vaikka näkivät vierestä kuinka mut tönästiin rappuset alas (kiusaaja väitti vahingoksi ja sillä selvä). :(
    Jotenkin kuitenkin selvisin siitä koettelemuksesta hengissä ja koen olevani melko vahva ihminen nyt 28-vuotiaana. Traumoja kyllä jäi ja niiden kanssa saan elää loppuelämäni. Meilläkin äiti ja isosisko yrittivät puuttua asiaan, mutta koska kiusaajat olivat ”hyvästä perheestä”, ei sosiaalihenkilöt asiaan puuttuneet. Lisäksi minua haukuttiin valehtelijaksi, (kukaan koululainen ei uskaltanut avata suutaan kiusaamisen pelossa) jolloinka ei ollut kunnollista näyttöä kiusaamisesta. Olin hyvin yksinäinen ja pelokas, mutta käänsin sen voimavarakseni aikuisiällä.
    Ottakaa yhteyttä virkavaltaan ja nostakaa meteli asiasta. Yritä saada mahdollisimman monta vanhempaa mukaan ajamaan tätä asiaa. Kiusaaminen on vakava asia ja se on saatava loppumaan.
    Itseäni uhkailtiin sen jälkeen, kun menin ”kantelemaan” kotiin ja rehtorille. Yläasteella en enää edes kertonut kiusaamisista kotona vaan purin pahan mielen päiväkirjoihini ja harrastukseeni. Joten korvat hörölle tälläisen varalta! Uhkailustakin (jos sellaista esiintyisi) kannattaa ilmoittaa poliisille sekä kaikille koululaisten vanhemmille.

  16. Hei, kirjoitan anona koska en ole halunnut käsitellä asiaa blogissani tietyn tunnettavuuden vuoksi…. Ihan hirveetä :-( En tiedä auttaako yhtään, mutta vertaistukena voin kertoa, että oma lapseni joutui espoolaisessa ”hyvämaineisessa” koulussa vasta perustetun erityis/tarkkailuluikan oppilaan hampaisiin sillä seurauksella, että häntä uhattiin puukolla kaulaan välitunnilla. Ja kaksi viikkoa tapauksen jälkeen sama poika teki samalla puukolla sen uudelleen kotipihalla. Sen jälkeen koulu teki lastensuoj. ilmoituksen ja aiemmin oli tehty ilmoitus poliisille. Mutta vaikka koulu tietyllä tavoin reagoikin asiaan, jäi uhrin eli lapseni psyykkinen kärsimys aivan varjoon. Meillä ollut tuskaisen hankala syksy lapsen pelkojen ja siitä seuranneiden masennusoireiden takia. Kukaan ei ole oikein ollut tästä kiinnostunut. Ja silloin kun tämä tapahtui koulussa, ei kukaan ilmoittanut asiasta minulle. Sain kuulla asiasta illalla lapselta.

  17. Kamalia kokemuksia, ja surullista on huomata miten paljon koulukiusaamista esiintyy!!

    Uhkailua on tapahtunut täälläkin, siksipä poika ei uskaltanutkaan kotona mitään puhua vaan kuulin asiasta tältä poikaani puolustaneen lapsen äidiltä. Kosto on kuulemma kamala jos laulat!

    Jos jotain hyvää, niin omat lapseni ovat varsin karulla tavalla tajunneet nyt koulukiusaamisen seuraukset, eli että se todellakin voi olla jopa poliisiasia. Enpä usko, että heille tulee mieleen alkaa kiusaajaksi enää tämän jälkeen.

  18. Voi kamala! Mun veli on ala-asteella myös ja koulukiusattu. Viime joulu vietettiin silmä mustana kun kaveri tepasi nyrkillä vuoren vallotuksen jälkeen… opettajat ei tee mitään ja vanhemmilla iso vastuu ja homma saada edes jotenkin pidettyä homma hallussa.. tsemppiä ja voimia, ei oo helppoo! :(

  19. Vuoren valloituksesta tuli mieleeni tapaus pari talvea sitten, kun keskimmäinen poikani oli tönäisty aurauslumivuoren päältä alas, ja silmälasit hajonneet siinä samalla. Koulu korvasi lopulta ”täysimääräisesti” 20e. Kun aloin kyselemään ”täysimääräisen” perään, sain vastauksen, ettei kukaan ole nähnyt mitään ja koulu ei näin ollen ole korvausvelvollinen.

    Ja nyt on siis kyseessä lapsi joka kulkee koulutaksilla kotiportilta kotiportille. Ehjillä laseilla kouluun lähti, ja rikkinäisten kanssa tuli kotiin. Tämä ehkä kuvastaa täydellisesti tätä touhua täällä :)

  20. Aivan kamalaa! Itselläni ei vielä ole kouluikäistälasta, mutta mitä olen seurannut niin vanhemmat eivät tiedä mitään mitä koulussa tapahtuu…vaikka yrittävät opeilta kysyä ”ihan hyvin” tuntuu kuuluvan liian usen…puhutaan kasvatuskumppanuudesta ja kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä…mutta asioita painetaan ihan liian usein villasella ja kiusaajia paapotaana ehkä varotaan ja kiusatut eivät saa apua..vaikka sitä pyydetään. Pelottaa millaiseen koulumaailmaan sitä oman kultakimpaleensa sitten lähettää :(

    Aivan oikein että teette asiasta poliisi asian! Uskomatonta että nykypäivän opettajt eivät puutu noin vakaviin asioihin ja painetaan villasella!!! joku valistus siitäkin pitäisi tehdä!!!

    Voimia koko perheelle ja parempaa ensi vuotta <3

  21. Todella ikävää tuo koulukiusaaminen ja todella yleistä Kiva Koulu- projekteista huolimatta. Rehtori ja opettajat voi ummistaa silmänsä kiusaamiselta, jos haluavat ja ilmoittavat, ettei meidän koulussa kiusata. Oma tyttäreni joutui opettajan kiusaamaksi. Sain kai jotenkin ravistettua koulun rehtoria, sanomalla asiat suoraan ja näyttämällä vihaisuuteni, mutta sama peli jatkuu siinäkin koulussa. Tyttäreni on nyt onneksi ammattikoulussa ja on saanut siellä paljon positiivista huomiota ja kokee itseänsä kohdeltavan ihmisenä.
    Äitinä koin asian myös ahdistavana. Kyllähän se opettajakin voi olla persoonallisuushäiriöinen. Voimattomaksi siinä itsensä tuntee, mutta oman lapsensa vuoksi jaksaa taistella. Miten kiusaamisen saisi lopetettua, niin kouluissa kuin työpaikoillakin?
    Oikein paljon voimia!
    PS. Ann Heberleinin kirja, Se ei ollut minun vikani, sisältää muutamia esimerkkejä koulukiusaamisesta Ruotsissa ja moraalista näkökulmista kiusaamiseen. Monesti toimitaan aivan hölmösti, säälitään kiusaajaa vaikean taustan vuoksi tms. ja kiusattu jää aivan yksin. Hyvä kirja luettavaksi, muutenkin

  22. Voi ei. Minua kiusattiin ala-asteella, esim. joskus kun tulin luokkaan, kaikki alkoivat vain haukkua minua yhteen ääneen. Pojat saattoivat lyödäkin (olen siis tyttö). Hävetti niin paljon, että kielsin koko asian, enkä kertonut kellekään.

  23. Hei!
    Oma erityislapseni on joutunut kiusatuksi jo päiväkodissa. Sekä henkistä että fyysistä kiusaamista on oma erityislapseni joutunut kokemaan. Pahimmillaan poika oli kaadettu kolmen pojan toimesta ja alettu lyödä ja potkia. Tuolloin oli pk:ssa puututtu asiaan, mutta kiusaajien vanhemmat ei kukaan kommentoinut meille mitään. Päinvastoin käänsivät päänsä poispäin kohdatessa. Onneksi muutimme ja poikani sai ihanan uuden pk-ryhmän, jossa kaikki lapset ovat omalla tavallaan erityisiä ja siellä ei ole kiusaamista esiintynyt ollenkaan. Pelottaa lapsen koulutulevaisuus. Lapsella kun on jo nyt pahat muistot kiusaamisesta. Toivottavasti teillä kaikki kääntyy parhainpäin. Tuo opettajien ja rehtorin välinpitämättömyys kiusaamisen lisäksi on kyllä pahinta miä lapsi voi kokea koulutaipaleellaan. Kovasti voimia teille!
    T:Hettura

  24. Ei muutakun kissa pöydälle” ja vaikka kiusaaja(t) ja vanhemmat ja rehtori saman pöydän ääreen puhumaan asiat.Uskomatonta salailua ja vähättelyä koulun toimesta.Itseäni on kiusattu koko yläaste ajan ja olinkin ammattikouluun mennessäni aivan ihmeissäni ”miksei kukaan kiusaa”.

  25. Moi! Rohkeutta! Vie asiaa eteenpäin poliisille ja lastensuojeluun ja vaadi koulua tekemään toimenpiteitä jotta kiusaaminen loppuu. Jos vähääkään antaa periksi jättää koulu asiat kesken. Apua tarvitsee sekä sinun lapsi että kiusaajat, että kiusaaminen saadaan loppumaan. Voimia sinulle ja kannustusta pojallesi koulun aloitukseen! t. H

  26. Voi kamalaa, miten se teidän esikoinen nyt jaksaa? Voimia teille taisteluun kiusaamista vastaan. <3 Kokemusta on :( Maailma muuttuu vaan julmemmaksi koko ajan.

  27. Tämä on kamalaa vääryyttä. Voimia teille tulevaan oikeuksien puolustamiseen!
    My heart goes out to you!

  28. Hei!
    Pakko kommentoida…Kyllä se on koulun tehtävä puuttua asioihin, jotka tapahtuvat koulussa ym.Tiedän tapauksen koulusta, jossa mitään ei tapahtunut rehtorin osalta ennekuin kiusatun vanhemmat sanoivat, että tämä siirtyy poliisille..Jo alkoi tapahtua. Monesti koulusta sanovat, että haluatteko saada esim. kiusaajan vanhempien numeron. Mielestäni sekään ei toimi, koska monesti myös näiden lasten vanhempien käytös on välinpitämätöntä. Toivottavasti asia selviää siellä ja kiusaamiselle tulee STOPPI!!!!Mielenkiinnosta… kuinka kiusaajien vanhemmat suhtautuvat tähän asiaan? Jos teidän lähikoulu on se minkä luulen niin sinne tulee nyt vuodenvaihteessa uusi ihana ope:D
    Nämä asiat saavat omat niskakarvani ym. pystyyn, koska itse en todellakaan hyväksy kiusaamista missään muodossa. Olen valmis puolustamaan omia ja muidenkin lapsia leijonaemon lailla!Tsemppiä Teille!<3

  29. Käsittämätöntä, että olet vanhempana kuullut asiasta vasta joulujuhlassa toiselta vanhemmalta?!
    Käsittämätöntä, että koulusta ei ole oltu yhteydessä?!
    Käsittämätöntä, että koulusta laitellaan ainoastaan tekstareita/sähköposteja?!
    Käsittämätöntä, että lapsen vammat( psyykkiset tai fyysiset ) eivät ole näkyneet kotona?!

    Kavala juttu tuo koulukiusaaminen!!

    t. Vakkarilukija

  30. Kiitos jälleen kaikille kommenteista, järkyttävää luettavaa :(

    SatuV; kyseessä kylän oma koulu Vääksyntien varressa. Vanhemmat eivät ole reagoineet ainakaan meihin päin mitenkään. Tosin tuosta ylempänä mainintusta rehtorin viestistä päätellen yksi perhe ei välttämättä ole edes tietoinen asiasta? Yhdellä perheellä on minun puhelinnumeroni, toisella perheellä minun sähköpostiosoitteeni, molemmat aikaisempien kiusaustapausten takia. Ei ole yhteydenottoa kuulunut.

    Rehtorille on kerrottu jo joulujuhlassa tämän siirtyvän nyt poliisille, mutta eipä näkyvää vaikutusta ole ollut. Rehtorin ensimmäisessä viestissä hän kertoi kaikkien kolmen pojan tunnustaneen osuutensa. Seuraavana päivänä puhelussa rehtori kertoi, että yksi pojista olikin kuulemma ollut tapahtuma-aikaan vessassa. Ja aikani kun reksiä tenttasin, niin ”vessassa ollut” poika olikin osallistunut, mutta ei ollut aloittanut (mitä väliä oliko aloittajana vai ei?)

    Että näin hienosti näitä asioita täällä hoidetaan. Harkinnassa on jo valituksen tekoa myös henkilökunnasta.

  31. Ano; koulusta ei tietoa tullut koska heillä ei tietoa kuulemma ollut. Poikien mukaan aikuiselle oli kerrottu, mutta aikuinen kielsi. Tämä asia on nyt vielä meille vähän epäselvä onko kerrottu vai ei.

    Asiaa selvitellään sähköpostein nimenomaan minun toiveestani. Tätä on jatkunut nyt niin kauan, että vaadin kaikki selvitykset kirjallisina. Onneksi näin, sillä materiaalia nyt on muistakin tapauksista enemmän kuin pelkkä sana sanaa vastaan.

    Lapsen vammat kyllä näkyvät kotona kun niitä osaa etsiä. Tämä tapahtui päivällä ja samana iltana saimme tietää. Kyseessä sen ikäinen lapsi, joka ei enää käy vanhempien kanssa saunassa, joten vaatteiden alla olevat mustelmat ym. eivät tietoomme tule näin talvisaikaan varsinkaan. Henkiset vammat.. No, kiusattujen kanssa tekemisissä olleet tietävät heidän olevan mestareita piilottamaan tapahtuneen. Jos seuraavana päivänä uhataan hakata kahta kauheammin, niin en yhtään ihmettele ettei haluta kertoa. Tässä on meille kotiin työsarkaa, kuinka saada lapsi kertomaan kiusaamisesta.

  32. Vastauksena teille, olen 12.v tyttönen ja minua on jo useamman vuoden kiusattu joskus jopa käyty käsiksi, minun onnekseni urheilen joten kukaan ei voi tehdä mitään. Aina kun sanon opettajalle jostain, hän alkaa nauraa ja sanoo että yrittäkää sovitella välitunnilla. Olemme useastikkin soitelleet asiasta, mutta aina vastaus on että yrittäkää selvitellä välitunneilla. Ei mitään vastuuntuntoa opettajalla! Minun mielestäni kannattaa soitella itse vanhemmille ja järjestää tapaaminen ilman koulua. Mutta täällä meillä päin, kiusaus aina vain vahvistuu kun siitä sanotaan, mutta toivottavasti teillä siellä asiat järjestyisivät! T. Mirva-Oona

  33. Ei kokemusta lasten kiusaamisesta, mutta henkilökunnan eli opettajan epäkelvosta käytöksestä on.
    Sen pohjalta pari vinkkiä. Kirjatkaa kaikki tapahtumapäivät, kellonajat yms. ylös. Myös puhelut. Hoitakaa koulun kanssa asioita mahdollisimman paljon sähköpostilla ja pyytäkää vastaanottokuittaus. Vaatikaa selvitys, ja viekää asia aina vain ylemmäs jos ei alemmilla tasoilla ole kiinnostusta korjata asioiden tilaa. Älkää pelätkö hyssyttelyä tai toisten vanhempien mielipiteitä, tärkeintä on oma lapsi! Tehkää kantelu ja tutkintapyyntö jos vähänkin epäilette aihetta sellaiseen. Pyytäkää kopio koulun toimintaohjeista kiusaamisen varalle ja kysykää kirjallisesti miten koulussa on toimittu ko. tapauksessa ohjeiden mukaan.
    Tsemppiä!!
    Blogistani saat yhteystiedot jos haluat tietää lisää.

  34. voi järkyttävää luettavaa, itku tuli ku luin teidän ja näiden muiden kokemuksia. että lapsetkin osaa olla julmia toisilleen, se kauhistuttaa aina!
    onneks saitte tietää tästä asiasta kuitenkin näin pian ja hienoa, että viette asiaa eteenpäin! rankalla kädellä puuttumista vaatii nää asiat ja PIAN. hlökunnastakin tekisin valituksen.
    ja hyvä käydä kaikki keskustelut kirjallisena, jatkakaa sitä!
    paljon voimia koko teidän perheelle!

  35. Onpa monta surullista tarinaa! :( Olen paljon näitä kiusaamisasioita joutunut ajattelemaan, kun olen sinne pahan pesäkkeeseen työllistymässä, missä sitä kiusaamista tapahtuu. Siihen tulokseen olen tullut, että kiusaamista valitettavasti tapahtuu joka koulussa, jossain muodossa. Kunpa sen vain saisi kitkettyä pois! Mutta välillä vain tuntuu, että se ominaisuus on osa joidenkin ihmisten perusluonnetta. Onhan sitä ilkeyttä aikuisissakin, kun työpaikkakiusaaminen ja ns. blogikiusaaminenkin tuntuu olevan nykyisin kovin yleistä. Mistä se sitten johtuu, sitä voi vain arvailla.. :/

    Mutta olen tullut myös siihen tulokseen, että kaikkeni tulen tekemään sen eteen, ettei meidän luokassa ja koulussa olisi kiusaamista. Pidän tätä asiaa paljon tärkeämpänä kuin sitä, että oppilaat oppivat kaikki biologian ja historian oppisisällöt. Puutteet yleissivistyksessä voi paikata vielä yläkoulussa ja lukiossa, mutta särkynyttä lasta on vaikeampaa korjata. Ei ole mitään niin kauheaa kuin se, että lapsi kärsii ja kokee kiusaamista koko peruskoulun ajan, tai jopa pitempäänkin.. Meidän aikuisten tehtävä on toimia niin, ettei näin pääse käymään. Siksi olenkin iloinen, että äitinä välität ja puutut asioihin! :) Jokainen vanhempi ei valitettavasti tänä päivänä kykene ottamaan vastuuta.

    En rupea opettajia puolustelemaan. Sen kuitenkin tiedän, että kiusaamisen havaitseminen voi olla hyvin vaikeaa. Kiusaaminen saattaa näkyä esimerkiksi vain välitunnilla. Kun jokaisella välitunnilla on esimerkiksi kolmeasataa oppilasta valvomassa muutama opettaja, jokaisella välitunnilla eri opettajat, on kaiken huomaaminen mahdotonta. Oppilaat osaavat myös hyvin ”kiusata piilossa”, sillä pienkin lapsi ymmärtää kiusaamisen vääräksi teoksi. Kaikessa hiljaisuudessa lasta aletaan esimerkiksi eristää joukosta tms. melko huomaamatonta henkistä nakerrusta.. Paljon kiusaamista tapahtuu myös vapaa-ajalla ja netissä, jolloin koulussa kiusaanen ei välttämättä käy ilmi ollenkaan. Yläasteella tilanne pahenee entisestään, kun oppilaat ovat joka tunti eri opettajilla. Tällöin oppilaista ja heidän keskinäisistä suhteista ei muodostu kenellekään sellaista samanlaista käsitystä kuin alakoulun puolella luokanopettajille. Sen vuoksi erityisesti yläkoulussa tapahtuvaa kiusaamista voi olla hankalaa havaita.. ja valitettavasti kaikkia opettajia ei myöskään välttämättä kiinnosta.

    No, eri asia on sitten se, kuinka asiaan reagoidaan, kun kiusaaminen käy ilmi. Silloin nimittäin pitää toimia! Monessa koulussa on periaatteena nollatoleranssi, mutta epäilen sen toimivuutta. :/ Tässä tilanteessa vastuuta tulee ottaa niin rehtorin, luokanopettajan/muiden opettajien ja vanhempien. Erityisen tärkeää olisi yhteistyö niiden vanhempien kanssa, joiden lapset ovat olleet osallisina kiusaamiseen.

    Menipä taas paasaamisen puolelle.. Toivottavasti tilanteeseenne löytyy ratkaisu! :)

  36. Voi Luoja,miten hirveää =( Meidän lasten koulussa on koskemattomuus sääntö ja tuo sääntö on ollut tässä koulussa käytössä jo vuosi kausia.Ja jo eskarista asti lapsia aletaan opettamaan siihen.Käytännössä tuo tarkoittaa sitä,että toiseen ei kosketa kuin halatessa ja hippaleikissä.Ei muuten,ei edes leikillään koska hyvin monseti tappelut lähtee siitä leikistä…Ja voi todella kuulostaa uskomattomalta,mutta tuo sääntö todellakin toimii.Ja sen toimimista todellakin valvotaan tiukasti.Kovasti toivon voimia teidän perheelle!
    -Enna

  37. minunkin on ihan pakko kommentoida asiasta,yksi lapsistamme on ollut kiusattu jo 10 vuotta,loppua ei vain ole koskaan tullut…syksyllä koulujen alettua kaikki kärjistyi siihen että tytär kieltäytyi kouluunmenosta,äitinä yritin tehdä kaikkeni…oltiin palavereissa yms…loppujen lopuksi tyttäreni sai paikan sairaalakoulusta,siellä ollut nyt marraskuun alusta lähtien,saa olla myös koko kevätlukukauden,sen jälkeinen aika pelottaa jo nyt.Voimia kaikille asian kanssa eläville!

  38. Hei, heti ensiksi olen pahoillani ja surullinen että teille on näin käynyt:(
    Minua ja siskoani kiusattiin myös koulussa, ja siihen aikaan ei koulu puuttunut asiaa millään lailla. Meillä tosin oli senverran isompia ystäviä, jotta kiusaus loppui sitäkautta nopeammin, mutta samassa koulussa kiusattiin muistakin ja yhtä tyttöä traagisin seurauksin:(

    Senkin vuoksi olen varmasti erittäin tarkka kiusuksen suhteen ja kun oikani aloitti ekan luokan, niin ensimmäisenä päivänä kolmasluokkalainen poika kiusasi heti pihalla. No minä näin tilanteen ja ripitin sen pojan pihalla niin vihaisena että hän pelästyi minua.
    Vein myös asian heti poikani opettajalle ja tämä asia selvitettiin vielä saman päivän aikana.
    Kyllä koulussa yritettiin, että ei tämä poika tahallaan…jne, mutta minä kun sanoin että näin koko tilanteen ja tiedän mitä siinä kävi, niin opet naamat punaisina joutui uskomaan minua.
    No alkuun poikani arasteli jonkin aikaa tätä kiusaaja poikaa, mutta nykyään ovat jo ihan kavereina pihalla ja pelaavat yhdessä jne.

    Mutta siis puuttukaa heti aisaan ja tee rikosilmoitus, muuten tuosta ei tule loppua ja käsittämättömän välinpitämätön asenne rehtorilta! Säästä tekstiviesti ja tuon asian voit viedä koululautakuntaan.

    Jaksamista ja voimia telle!

  39. Kovasti voimia koko perheelle ja hyvä että viet asian poliisille.
    Tuo rehtorin viesti ”ei mitään tärkeää” voi v*ttu!!:O

    Miten julmia lapsetkin osaavatkin olla :(

  40. Heips, nykykoulut rehtoreineen ovat valitettavan hampaattomia. Halutaan pitää yllä imagoa; ” Meidän koulussa ei kiusaamista esiinny. ” Ihan p-puhetta. Itse olen ollut mukana monissa vastaavissa jutuissa ”selvittelijänä ”. Opettajat eivät ota vastuuta, näkevät mitä haluavat, reksi vaan punastelee. Missä on opettajuus nykypäivänä ?? Peräänkuulutetaan kodin ja koulun yhteistyötä, mutta ei tehdä mitään sen eteen !!! Onneksi on toimeliaat vanhemmat ja ymmärtävät esimiehet kunnissa. Ainakin täällä meilläpäin. Voimia teille !!

  41. Taidan sohaista mehiläispesään, jos esittelen asioita vähän kiusaamista käsittelevän opettajan näkökulmasta, mutta jospas joku vähän ymmärtäisi asian vaikeutta.

    Minä olen koulumme KiVa-tiimissä. Se tarkoittaa sitä, että organisoin kiusaamisen vastaiset luokkatunnit, joita koulussamme pidetään noin 18 lukuvuodessa. Voi tuntua vähäiseltä, mutta jokaista tuntia varten pitää suunnitella opetustilamuutokset, sijaisjärjestelyt omassa koulussa ja niissä kouluissa, joissa luokanvalvojat käyvät opettamassa aineensa tunteja.

    Sen lisäksi käsittelen kaikkia ilmoitettuja kiusaamistapauksia. Niistä tehdään ensin kirjallinen kiusaamisilmoitus. Toinen kirjallinen lomake täytetään kiusatun haastattelusta. Sitten kiusaajien henkilökohtaisista lupauksista ja yhteisestä palaverista (jotta eivät voi keskenään valehdella toisilleen). Sen jälkeen tietyn seuraamisajan jälkeen haastatellaan kiusattua uudestaan. Ja jälleen kiusaajia. (ja täytetään lomakkeita)

    Millä ajalla tämä tehdään? Välitunneilla. Á 15 min. Sinä aikana minun tosin pitäisi myös valmistella seuraavaa oppituntia ja jopa välillä käydä syömässä, mitä tosin en tänä syksynä ole montakaan kertaa ehtinyt tehdä. Ja samoilla välitunneilla minun pitää myös ehtiä etsiä Wilmasta, millä tunnilla kiusattu/kiusaaja on, jotta voin pyytää kyseisen tunnin opettajaa lähettämään seuraavalla välitunnilla haastateltavan luokseni. (Ja jonotan tietokoneille, joita on opettajahuoneessa 30 opettajan käytössä 3). Yhden kiusaamistapauksen käsittelyyn kuluu toistakymmentä välituntia, koska myös soitan jokaisen vanhemmalle.

    Ymmärrän, että vanhempien näkökulmasta taloudellinen osuus on käsittämätöntä kiusaamisasioiden yhteydessä, mutta kerrottakoon, että tästä ilosta maksetaan nettona 30 euroa kuukaudessa. Olen laskenut, että nettotuntipalkka työstä on noin kaksi euroa.

    Jotkut tapaukset ovat ”selviä”. On kiusattu, joka ei ole tehnyt mitään, ja kiusaaja ja kaverinsa, jotka kiusaavat. Mutta ikävä kyllä osa on myös suuria sotkuja, joista vain taivaan enkeli ottaisi täyden totuuden selville. Kerran ja toisen taustalta on löytynyt myös kiusatun lähettämiä tekstiviestejä, facebook-naljailuja tai vapaa-ajan harkitsemattomuuksia, joita sitten kiusaaja on omasta mielestään kuittaamassa.

    Olen myös alkanut tuntea sympatiaa poliiseja kohtaan. Olen ennen päivitellyt muiden mukana, miten poliisi on kuulustellut raiskauksesta ilmoittanutta kuin rikollista… Nyt ymmärrän, että ”kuulustelutekniikan” olisi oltava aukotonta. Vain yksi esimerkki monista: Kun kiusattu sanoi ”Kuulin, kuinka kiusaaja haukkui myös x:ää”, minä tajusin, että kiusattu oli ITSE kuullut enkä ymmärtänyt tarkistaa asiaa. Vaan myöhemmin kävi ilmi, että hän oli y:ltä kuullut – ja kun x:ltä itseltään kysyttiin, tämä ei tiennyt asiasta mitään. Sen sijaan kiusaaja (ja hänen vanhempansa) nostivat tästä tavattoman äläkän, koska syytin ja vainosin myös turhasta. Nyttemmin olen antanut ohjeen kiusatuille kantaa aina mukanaan pientä paperia, johon kirjoittavat päivämäärän, kellonajan, paikan ja kiusaamistavan (ja todistajien nimet jos niitä on).

    Useamman kerran olen edellisenä vuonna olen käsitellyt oppilaan asioita kiusattuna, seuraavana kiusaajana.

    Olen nyt kolme vuotta tehnyt tätä työtä, jota olen kyllä pitänyt tärkeänä työnä. Mutta silti tämä tulee olemaan viimeinen vuosi minulla. Alan olla sen verran loppuun palanut, että on järkevämpää, että joku muu jatkaa. Kiitosta ei tule mistään, joka puolella saa lukea, että mitään ei tehdä. Ymmärrän, että sen ei pitäisi minun hommaani vaikuttaa, mutta pännii silti tavattomasti, koska teen niin paljoin kuin ikinä jaksan ja osaan. Oma opetustyö kärsii myös paljon, koska menen aina ihan pyöröpäisenä tunnille suoraan dramaattisista keskusteluista. Samoin kärsii kotiväki iltaisin.

  42. Ihan hirveää!!!!Heti kovat otteet asiassa.Älä Katja luovuta!Kiusaajat heti tilille asiasta!!

  43. Rikosilmoitus kannattaa ehdottomasti tehdä, silloin asiaan puuttuu oikea taho, lastensuojelu.

  44. Voi miten ikäviä kuulumisia :( Pääasia kuitenkin, että asia on nyt tullut tietoonne ja olette rohkeasti puuttuneet siihen.
    Voimia! Parempaa alkavaa vuotta toivotan perheelleenne!

  45. Kamalaa :(
    Meidän esikoista oli yksi poika kiusannut tänä syksynä, opettaja ei meinannut asiaan puuttua, vasta kun laitoin viestiä toiselle opettajalle asiaan puututtiin ja kiusaaminen loppui, kiusaaminen oli tosin vaan nimittelyä. Tuollainen pahoinpitely on aivan järkyttävää! Toivottavasti koululle saataisiin jotain kuria ja tuollaista ei enää pääsisi käymään.

  46. Kiitos kaikille kommentoineille. Paljon olisi ollut kommentoitavaa, mutta reissun päällä ei tikku tykännyt toimia :)

    Ano-opettajalle haluaisin kuitenkin kommentoida, että kiitos viestistäsi. Se vahvisti omaa mielipidettäni tuosta Kiva-kouluprojektin voisiko sanoa turhuudesta. Liikaa ylimääräistä työtä turhaan. Ei se kiusaaminen papereita täyttelemällä lopu.

  47. Todella ikävää. Hienoa, että viette asian eteenpäin, kiusaaminen pitää lopettaa mahdollisiman pian. Itselläni on sen verran kokemusta, että opettajat mieluummin kääntävät selkänsä, kuin puuttuvat asiaan. Voimia teidän perheelle

Kommentointi on suljettu.