Kätevä emäntä

Että mä sitten tykkään tuosta puuliedestä!
Sitä tuntee itsensä ihan valiovaimoksi ja -äidiksi, kun voi illalla raskaasta työstä kotiutuneelle perheelle tarjoilla koko päivän hauduteltua illallista.
Kuten tänään alusta asti itse tehtyä hernekeittoa.
Totta kai olen myös paistanut uunituoreet karjalanpiirakat lisukkeeksi ja marjakiisseliä jälkiruuaksi.
Siinä kokkailujen lomassa tyhjensin pakastimen lasikuistille ja sulatin koko höskän.
Pyykkiä olen myös pessyt muutaman koneellisen ja hoitanut viikkosiivouksenkin.

Niin helppoa ja hyvää, että tämä toistetaan viikonloppuna.
Mikäs sen mukavampaa kuin viettää päivä pulkkamäessä ja kotiutuessa nauttia lautasellinen höyryävän kuumaa hernekeittoa.

*********************



Oikeastihan sitä on vaan heittänyt herneet veteen ja kattilan hellalle.
(Herneitähän en tietysti muistanut liottaa yön yli, onneksi löytyi resepti liottamattomille)
Sinne tuleen sitten kun säännöllisin väliajoin nakkelee kapulan tai pari, niin ruokahan kypsyy ihan itsestään.
Ainut vaan että niitä puitakin pitää hakea tuolta pakkasesta säännöllisin väliajoin, jotta on mitä heitellä.
Viiden tunnin jälkeen suikaloi herneiden sekaan joulukinkkua, ja heti saa rokka säväyksen lisää.
(Kinkku, jonka muuten isäni huolehti jouluna pakkaseen.
Minä olisin saanut aikaiseksi seisottaa sitä vielä muutaman päivän lisää jääkaapissa, jonka jälkeen se olisi juossut pihalla vastaan ja heittänyt portilla yläfemmat.)
Onneksi muuten ehti se kinkku sulaa tuossa viidessä tunnissa, olishan se nyt ollut jo liian hyvin muistaa ottaa se edellisenä iltana sulamaan.

Jaa ne piirakat?
No ne levisivät pakkasta tyhjentäessä ympäri keittiötä.
Onneksi puulieden uuni oli kuumana, siinä paistuivat ihan huomaamatta.
Niin huomaamatta, että paloivat.
Siis jopa siihen paistolautaseen kiinni.
Ja ne marjat, ihan hävettää myöntää, mutta pakkasesta löytyi marjoja vuodelta 2009!
En kehdannut roskiinkaan heittää, joten äkkiä kattilaan herneiden viereen kiehumaan.
Pakastimen sulatuksesta en edes viitsi sanoa muuta kuin että tuli sitten nuo lattiatkin pestyä ihan huolella..

Hyvinhän siinä sitten oli aikaa pyykätä, pyykit kun olivat koneessa jo valmiina.
Ei varmaan tarvitse edes kertoa aamuisesta episodista, kun kukaan kouluun lähtevistä ei meinannut löytää puhtaita vaatteita?
Ja imurikin se seisoi valmiina keittiön nurkassa virtajohto pistokkeessa kiinni, viikkosiivousta odotellen.
Edellisen kerran sitä oli tosiaan käytetty silloin viikko sitten.

Ja kanan kukut tuota pulkkamäkihuttua, kukas täällä on pitämässä tulta yllä ja lisäämässä säännöllisin väliajoin vettä noille liottamattomille herneille?
Saati että viitsisin toista kertaa hernaria itse edes tehdä, sellainen narina ja mankuminen alkoi välittömästi, kun kotiutuneet koululaiset ovesta astuivat ja haistoivat mitä on ruokana.
Eikä meillä muuten puut tuossa telineessä ole.
Sininen Ikean kassi on paljon näppärämpi ja siistimpi.


Mutta tykkään mä tosta puuliedestä kyllä ihan tosi paljon :)

*****************************

Blogielämä versus tosielämä.
Tuntuuko tutulta?

Hauskaa tiistaita!
Tiistain fiilisbiisi egotripiltä, kuinka voikaan sanat olla niin osuvat :)
Advertisements

54 vastausta artikkeliin “Kätevä emäntä

  1. :D Just muuten ajattelin että toivottavasti jengi lukee vielä tuon kuvan yli. Sillä juu, ei meidän perheessä eletä mitään kiiltokuvaelämää.

    Itse luin tuon saman uutisen, ja se antoikin sysäyksen tälle postaukselle :D

  2. Meillä uppoo hernari ihan sata, mutta ei sitä kukaan jaksa ite alkaa keitteleen. Eli purkista kattilaan ja vettä perään, mä muuten sulatin pakkasen ihan samalla lailla eli lattiat lainehtien.

    Pöhköhän sitä olis jos kaiken kirjoitetun uskois rivien välistä lukematta. ;)

    Muistan kuinka yks tuttu aikanaan sanoi: ”Mitä siitä jos alla kiehuu ja kuohuaa pääasia, että pinta kiiltää!”

    Että ei muuta kun lippaa vinoon ja eteenpäin!! :)

  3. Niina K; no mä kyllä oikeesti keittelin ihan ite alusta asti. Ekan ja vikan kerran :D

    Meillä on miehen kanssa jo legenda tää blogi versus tosi-juttu. Usein nauretaan miten minkäkin asian voisi muotoilla sulokkaaksi blogiin, kun totuus on jotain ihan muuta ;) Huvinsa kullakin, mut hei, mulla on osallistuva mies: se on innostunut jopa bloggauksesta ;)

  4. Mulla meinas tippua lidlin valmispulla syliin ja kahvikoneen ”helpostikahvi” kupponen kaatua niskaan, ku alotin lukemisen ;)

    Köh ja röh.

    Mutta tää stoorihan muuttu kokoajan mielenkiintosemmaksi loppua kohden =)

    Näin se männöö!
    Ku narista ei viihti, ku jokaisella varmana ne samat arjen vaikeudet ja riisit..
    Mitä jäljelle jää?
    No se kiiltokuva tietenki.
    Mukavaa mieltä sitä haluaa jokaiselle, vaikka itellä olis mitä shaissea niskassa himassa!

    Niina K:n kaverin kommentti..Se et kuhan pinnassa kiiltää..
    En allekirjoita.
    Musta peittely ja asioiden esittäminen muuna, kuin ne on, ei vois toimia.
    Elää just sillai, ku ite parhaimmaks näkee, ei esitä tai peittele mitään.
    Jos kiehuu, ni antaa mennä vaik yli sitten, välittämättä mitä muut nyt meistä ajattelee!

    Nauttii elämästä OMANAAN <3
    Ei se ole kenenkään muun!

    Moni toki eri mieltä varmasti mun kanssani, ehkä sinäki ja sillä ei tietty ees väliä.
    Tää vaan mun pikku päässäni ainoa heränny ”oikea” tai järkevä ajatus ;)
    Nyt jatkamaan suloista uskonnon ja äidinkielen rustaamista..
    (Ilmankos musta ei taas tän järjellisempää irronnukkaan =)

  5. La Petite Princesse; :)

    Onnenkyynel; no ei ku oon just tasan samaa mieltä sun kanssas! Jokainen joka mut tuntee, tietää, jotta kun vituttaa niin silloin auta armias kans vituttaa ja sen näkee myös päälle. No sen nyt tänne blogiin hyvin harvoin vuodatan, mutta miten saada tuosta normitekstistä semmoista normia, mikä ei anna väärää kuvaa?

    Monesti mieheltä olen saanut kommenttia, et taas on runoiltu blogiin (vaiks ees en ;)), samoin äitini on antanut raadollista palautetta meillä käydessään valokuvista tyyliin: ”kyllä ne valokuvat vaan valehtelee, tuokii näyttää niin paljon paremmalta kuvassa” :DD

    Eli vaikka kuinka yrittää realistista kuvaa antaa, niin lopputulos ei välttämättä ole sitä. Kai sitä pitäis vaan ne perkeleet vuodattaa tännekin, niin tasapainottais vähän sit tuota ”kermaperse-osiota”.

    Mutta nyt siis kenenkään ei enää pitäis olla vääräuskoisena meidän todellisesta elämästä :D

  6. Kiitokset päivän piristyksestä, mahtava postaus! :) aina käyn lueskelemassa sun mukvaia juttuja, en muista oonko aiemmin kommentoinut mitään, en varmaan, koska oon laiska :D ihana blogi sulla :)

    Maija

  7. Ihan(an) huippu juttu otsikosta lähtien! Just ku ite postasin hernekeitosta ja sitä ennen elämän varjopuolista… Tuntu hyvältä, että joku muuki valotti vähän sitä, mitä (kiilto)kuvien takana todellisuudessa on. :)

    Tottahan se on niin, ettei blogien lukijat ihan varmasti HALUA nähdä kuvia villakoirista ja pyykkivuorista, mutta toisaalta hyvä joskus muistuttaa, ettei kenenkään koti ja arkielämä ole yhtä kiiltokuvaa. – Postataan siitä talon nurkasta, mikä sillä hetkellä sattuu olemaan jotakuinki kondiksessa. Allekirjoitan siis täysin Onnenkyyneleen kirjoituksen. Ei tarvi yrittää kiillottaa kuorta, vaikka blogiinsa laittaa nättejä kuvia.

  8. Just aamupäivän oon pähkäillyt, millä saan puut järkevimmin sisään – no Ikean kassillapa tietty! ;P Kiitos tästä.

  9. ~uku~; välillä on hyvä nauraa myös itselleen. Kurjat jutut muuttuu heti vähemmän kurjiksi. Ainakin hetkellisesti :)

    Sirja; tuo on tosi helmi; iso kassi takkapuille ja pieni kassi saunapuille sekä hellapuille :)

  10. Hyvä Katja! Näinhän se usein menee, harvemmin vaan kukaan kirjoittaa blogiinsa sitä shittiä mitä joskus tekis mieli kun arki on mitä on – ja sit jos joku uskaltaa kirjoittaa, niin johan tulee kommenttia että miten joku viittii narista…
    Ehkä juuri siksi omaa blogia tulee nykyisin päivitettyä harvemmin, hmm.

    Eipä silti, kyllä mullakin oli ohikiitävän hetken ajan kätevä emäntä-fiilis viikonloppuna kun siivosin talon, pyykkäsin, sulattelin pakastimen ja loihdin 'pitkän kaavan mukaan' perheelle ruoan, jonka sitten kävivät hotkaisemassa lähes seisaaltaan ennenkuin levisivät kukin taas omille teilleen…siinä sitten aloin täyttämään tiskikonetta ja siistimään keittiötä ja taisin siinä jonkun puolijäisen pullankin ehtiä jyrsimään kuormasta…mutta tää on niin tätä! ;D

    Iloa viikkosi varrelle!

  11. Mari; juuri näin! Sen kerran sitten kun sitä idylliä alat ihan tosissaan rakentaa ja loihdit kurmeet pöytään, niin joko porukalla on tosiaan turkasen kiire jos ehtivät ruualle kotiin ollenkaan, tai sitten muuten vaan kuuntelet kokokestoista narinaa kun on pahaa tai jotain muuta :D

    Ole tässä sitten kätevää emäntää! :DD

  12. Tää oli ehdottomasti paras lukemani blogipostaus ikinäkoskaanmilloinkaan!! Kiitos siitä :) Täytyy myöntää että pieni häpeän tunne nousi kun tossa lapsille syötin kolmatta päivää makaroonia, ja tuntuu että kotikin on kuin hävityksen kauhistus… No, onneks se on lähestulkoon lasten lempiruokaa :)

  13. Kiitos hyvistä nauruista. Itse en bloggaa (aion kyllä alottaa jos rakennushaaveesta tulee joskus totta…). Juuri tuotahan elämä on, kiva lukea siitä, ”kiiltokuva” tekstit alkaa pidemmän päälle kyllästyttään ja saa oman elämän tuntuun tosi ankeelta :)

  14. Mymmeli; no voit uskoa, että meilläkin jää ruokapostaukset tekemättä usein juuri sen takia, että tarjolla on makaroonia ja lihapullia. Ja tämä siis minipirkon ehdoton lempiruoka :D Ja kun mikään kokkikolmonen en ole muutenkaan, kuten ehkä tuosta postauksesta voisi rivien välistä lukea.. Tää tarvitsee nääs herneiden keittoonkin erillisen ohjeen XD

    Minna; ei muuta kun blogia rohkeasti pystyyn vaan. Tarpeeks harvoin kun tätä todellista karvaa vilauttaa, niin ei ihan niin paljon ala hävettään ;)

  15. Hauska postaus. Näinhän se just menee. (ainakin meillä). Pitää osata vain lukea rivien välistä;) Omia postauksia ainakin osaa. Mä muuten tykkäsin tosta kuvan yläpuoliseesta jutustakin!

    FB:ssähän tätä asiaa on jo käsiteltykin. Kaverit on kirjoitelleet päivityksiä tyyliin näin FB:ssä ja tosielämässä.

  16. No näinhän se just menee!! :D

    Just puhuttiin ystävän kanssa tänään, että kokoajan kamala polte tehä jotain, ku kaikissa blogeissakin kokoajan häärätään kaikenlaista! Välistä tulee sellanen riittämättömyyden tunne, ku eihän sitä millään pysty oikeesti kaikkeen :)

  17. Olipahan kiva ja piristävä postaus :) Näinhän se menee (meillä ainakin) että kun joku asia alkaa ns. pissiä niin pissii sitten kaikki. Mukavaa viikon jatkoa sinne!

  18. Minä kiitän tästä postauksesta! Piristi päivää. Lähinnä siksi että oon ite ihan megakänkkäränkkä näitten muuttokuvioiden keskellä, niin on hirveen kiva kuulla ettei oo heleppoo muillakaan! :D
    -johanna, moses & muut manniset-

  19. kiitos tästä :)
    hymy vieläkin suupielissä..

    terv anonyymi vakilukija

  20. tää oli ihan paras postaus :D
    Noinhan se oikeesti menee, netissä on niin helppo esittää asiat erilailla kuin miten ne todellisuudessa onkaan!

  21. Hehee, ihan mahtava postaus! :D Vaikka päivässä vaikuttaa menneen vähän kaikki enemmän tai vähemmän pieleen, niin et kuitenkaan valittanu, vaan osasit säilyttää positiivisen sävyn kirjotuksessa. Osaat selkeesti nauraa itselles, ja sehän on elämässä äärimmäisen tärkeetä. :)

  22. :D vitsit meinas mennä hernarit nenään introssa. Eli uppos ainakin muhun täysillä.

  23. Ylihyvä postaus!! <3

    Mut apua,nyt sä kerroit sen todellisen kuvan kaikkien arjesta!!Ou nou!!:D

  24. Hauska kirjoitus – tosin hetken jo luulin, että olet aloittanut pienen ja kauniin elämän;)

  25. Hehheh :DD Noinhan se menee, ja yleensä vielä kesken idyllisen ruuan laiton sillä puuliedellä, ne klapit loppuu kesken. Sitten menet liiteriin, jaahas, ei pieniä puita valmiina. Jatka siinä sitten ruuanlaittoa!

  26. Auts, osu ja uppos:). Ihana postaus kaikessa ”kaameudessaan” ja upealla tavalla kirjoitettu. Tiistain pelastus…

  27. Heips, Aivan ihan postaus;) Voishan sitä aina kuvitella, että noinhan se meni ja ihan helppoa:) Mutta totuushan on tarua ihmeellisempää:D

    Meillä on tuo sama ”ihana puukori”. Ostin sen ulkotulien pitoa varten eli että lapset voisi paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja… Liekö sekin toiveajattelua? Ehkä se toteutuukin joskus, sit kerron siitä mun blogissa katinkanssa.blogspot.com

    ps. sun kuvat on fiilikseltään ihania<3

  28. :) Mitäs jos haastan kaikki teidät bloggaajat kolisuttelemaan omia luurankojanne kaapeissa ja postausta kehiin sitten vaan?

    Mä olen ainakin aivan puhkipoikki tästä kaikesta paljastelusta. Todellinen syy poikkinaisuuteen on tietysti tuo pakkasen sulatus, joka parista umpeenjäätyneestä hyllystä johtuen kesti iltamyöhään asti.. :)

  29. Kiitos aamun nauruista! Ihanan elämänmakuinen postaus, joka vaan parani loppua kohden. :)
    Mietin jo hetken tuon puukorikuvan kohdalla, et ei luoja, noinko sileetä pintaa kaiken täytyy olla ja käytännöllisyyden todella kärsiä designin vuoksi. Vaikkakin pakko myöntää, helkkarin kaunis ja tyylikäs tapahan toi olis säilyttää klapeja. :)

    Terkkuja Turun suunnalta ja kiitokset kivasta blogista (ensimmäinen kommenttini, vaikka oon jo pidempään seuraillut).

  30. Mietinkin juuri että pitäisikin kirjoittaa sellainen juttu jossa..olisi se sotkuinen makuuhuoneen nurkka ja astiat pitkin keittiötä koska sellanen mä IHAN oikeasti ole.. ja kuva tekemättömistä lumitöistä vois kans olla mukana.. :D

  31. Juu juu, postausta kehiin vaan :D Tulikin muuten tuosta viestistäsi mieleen, jotta täytys varmaan tuonne lumitöihin raahautua, ettei tartte vieraitten jättää autoa tien varteen ;)

  32. On kyllä niiiiiin tuttua. Mä en ole jaksanut edes postailla pitkiin aikoihin, kun kaikkí on niin levällään että… Ei jaksa esittää jotain mitä ei ole;) Mutta puuhellasta tykkään kans;)

  33. Onneks yleensä joku nurkka on sen verran kuosissaan, että voi kuvata ;)
    No ei vais, tää postaus nyt antaa vähän turhankin karun kuvan meidän arjesta. Mut välillä se voi mennä kyllä juuri näin :)

  34. Mainio juttu! Mulla on puuhella, jossa aluksi tähän taloon muutettuamme pidin tulia ja keittelin ruokia, mm hernekeittoa, mutta jonka käyttö jäi sen jälkeen kun saatiin hakelämpökeskus valmiiksi ja täällä alkoi olla lämmin. Puuhellan lämmitys johtui vain siitä, että aamuisin talvella tuvassa saattoi olla +13 astetta, kun heräsin – niin ja olin silloin päivät kotona hoitamassa kolmea alle kouluikäistä lasta. Mutta nyt ei oo hellaa lämmitetty enää varmaan viiteen vuoteen, ja harvakseltaan kokkailenkaan, kun lapset syö koulussa ja itse töissä – ja miesparka, missä ruokaa sattuu suuhunsa saamaan :)

  35. Surullisen vähän meilläkin tuolla ruokaa tehdään. Tai edes lämmitetään, se kun ei ole varaava. Mutta nopeasti sillä saa tupakeittiön lämpöiseksi näinä pakkasjaksoina, silloin sitä tulee käytettyä :)

  36. Hehee :D, päivän paras vaikka tuo alku oli kyllä ”kammottava” … ;D

  37. Ihan mahtava postaus!Paras ,ikinä missään =)) Kiitos tästä =))
    -Enna

  38. Hahahahah! :D Olispas hauska postaus, ihanaa ja tutun kuuloista arkea! :) Mutta hernaria voisi joskus kokeilla tehdä itse, se kun on jäänyt tekemättä. Mun ruuista ei ole valittamassa kuin mies ja ei sekään koskaan valita, joten ei jäis meillä pitkäksi aikaa keitto seisomaan. Piipakkapajankin voisi pistää pystyyn viikonlopun kunniaksi! Kiitos näistä arkielämän vinkeistä! :)

Kommentointi on suljettu.