Perusarki

Blogeja koskevia keskusteluita lukiessa usein hyppää silmille ne kommentit, ettei kukaan voi oikeasti elää sellaista elämää kuin blogeissa eletään. Ei voikaan, olen ihan samaa mieltä. Eikä kai tarkoituskaan ole. Ainakaan toivottavasti.

Meidän perusarki koostuu päivätyöstä, ruokakaupasta, ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykinpesusta, teini-ikäisistä ja eteistä koristavista pyykkitelineistä. Se on se perusrunko, jonka mukaan mennään jokainen päivä. Se myöskään harvemmin päätyy tänne blogiin. 


Vankka veikkaukseni on, että kukaan  ei jaksaisi päivästä toiseen lukea blogia taistelevista teinareista ja katsella samaan hengenvetoon kuvia pyykkivuorista. Tästä blogista nimittäin saisi todella helpolla juuri sellaisen. Mutta mieluummin pidän toisenlaista blogia, sillä arjestakin voi edes yrittää tehdä kaunista. Tuikitavallinen makkarapata (jota meillä muuten tänäänkin syödään) näyttää paljon paremmalta, kun sekaan lisää vähän yrttejä. Silloin se perusarkikin on niin kaunista, että sen voi näyttää myös täällä blogissa. Kukapa meistä ei kaipaisi kauneutta elämäänsä. Ei sillä, että meidän ruuanlaitto näyttäisi aina, jos koskaan, näin nätiltä, mutta you get the point ;)


Sellaisia blogeja tykkään lukea myös itse. Toki seuraan muutamaa ”päiväuni”-blogia, joissa elämä on kadehdittavan seesteistä ja kaunista. En epäile hetkeäkään etteikö niissä kodeissa lapset tappelisi ja pyykkiä kertyisi, mutta silloin kun omassa kotona ovet paukkuu ja jälkikasvu karjuu toisilleen päät vihreinä on ihana paeta kaikkea sitä jonnekin ihan muualle. Kaikenlaisia blogeja siis tarvitaan ja kaikenlaisille blogeille löytyy omat lukijansa. 

Mä lähden nyt lataamaan pyykit koneeseen sekä napsauttamaan tiskarin päälle, kerrohan sinä minulle sillä välin 

heräsikö ajatuksia?


Mainokset

45 vastausta artikkeliin “Perusarki

  1. Heissan :)

    Oon kuules sun kanssa ihan samaa mieltä :D

    T:Hensku

  2. Moikka!

    Määkin olen kanssasi samaa mieltä :) Blogimaailma on ainakin minulle se arjen pakopaikka. Katselen kauniita kuvia ja luen ihanasti kirjoitettuja tekstejä erilaisista ihmisistä, elämistä ja kodeista. Kun oikein kaipaa jotain ihanaa ja positiivista elämäänsä tai pelkästään kurjaan hetkeen niin syvennyn kymmeniin nautittaviin blogeihin :) Joskus toki kateus nostaa päätää mitä ihanimmista kodeista, mutta sen syrjäyttää mahtava ideoitten määrä, joka suorastaan tulvii omaan ideakansioon :)

    Pysytään vaan näissä blogikirjoituksissa, kyllä sitä vähemmän ihanaa arkea saa kokea livenä pyykkivuorten ja haravointien sävyttämänä ;)

  3. Totta joka sana. Kuitenkin tykkäsin kovasti myös taannoisesta ”Naked Truth”-haasteesta, jossa vähän raotettiin sitä arkirealismia.
    On välillä hyvä muistuttaa itselleen, että jokaisen blogin kodissa eletään kuitenkin sitä samaa arkea kuin meilläkin :)

  4. Yes,I get the point:)Ei tartte olla edes normi maalaisjärjellä varustettu tajutakseen että vaikkapa se pullanleipominen on paljon muutakin kuin se kauniilla pyyhkeellä peitetty kaunis taikinakulho tai se niin herkullisesti höyryävä pulla että tuoksun melkein tuntee,kauniita kuvia katselee ilokseen vaikka omalla tiskipöydällä happanis millainen tiskivuori hyvänsä:)Ja niinkuin nyt vaikkapa nuo yrtit,sen lisäksi että ne toden totta näyttävät kivoilta kuvissa niin kyllä ne näyttää ja maistuu hyviltä myös ihan siellä realityarjessa,kummallisesti tuntuu monesti unohtuvan se seikka että suurin osa siitä mitä bloggaaja kertoo,kuvaa tai ”paljastaa” blogissaan on pelkkä pintaraapaisu hänen elämästään jos edes sitä,minusta ei ainakaan ole ylipääsemättömän vaikea tehtävä päättää millaisia blogeja haluan lukea…

  5. Kateus nostaa päätään aika ajoin myös täällä, kelläpä ei. Vaan kun rahavarat, aika ja mahdollisuudet ovat rajalliset, niin ei auta kuin jatkaa haaveilua. Ja toisaalta hyvä niin, monta hutiostosta olisi tullut tehtyä jos aina olisi hankkinut kaiken mihin eri blogeissa ihastuu ;)

  6. Mä sain kanssa sen saman haasteen, mutta en kyennyt tekemään sitä. Ajattelin, että pikkusotkut, kuten olohuoneen pöydällä lojuvat lehdet ei ehkä ajaneet sen haasteen asiaa kovin hyvin ja isoja sotkuja taas en vaan yksinkertaisesti halua esitellä omassa blogissani. Nostan toki hattua niille jotka sen tekivät, mä en pystynyt. Hyvä muistutus siitä ”kulissien takaisesta” se kuitenkin oli :)

  7. Näin se juurikin on, totuus arkipäivästä, iloineen ja suruineen. Mukavaa on katsella kauniita blogikuvia ja selailla ihania sisustuslehtiä, ne on sitä arkipäivän luksusta.Hyvää jatkoa Katja, on ilo seurata ihanaa blogiasi. Tepa Seinäjoelta

  8. Jotenkin se tuntuu olevan osalle kovinkin vaikea ymmärtää, että esim. just kaikki leivontakuvat ja myös nämä nakkipatakuvat ovat pääosin lavastettuja. Ja sittenhän sitä palautetta annetaan. Surku juttu :/

  9. Ilot on helpompi jakaa kuin surut, ne pitää mielellään omanaan. Siksi ehkä lukijoille tuleekin näitä mielikuvia, että bloggaajien elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista. Kiitos Tepa jälleen kerran kauniista sanoistasi :)

  10. Joo ei niitä sotkukuvia jaksaisi kovin pitkään katsella, kun meillä sitä sotkua riittää ainakin omasta takaa ihan riittävästi. Toki sellaista on mukava lukea, jos joku kirjoittaa arjesta osuvasti, mutta mieluummin katselen kauniita kuvia :)

  11. Justiisa, niin asiaa puhut ! Meilläkin täällä oikia törkyhuone joka täynnänsä isännän kalavehkeitä ja virityksiä ja oiskohan siellä muutama minunnii juttu…Nättien kuvien ottaminen on tosiaanki hauskempaa ja niistä saa sitä tsemppiä ja kaunistusta näihin elämän arkiperuskuvioihin . Juu ja luppaan laittaa somia otoksia tästäkin kolkasta kun töryt on poissa…Siis hih missähän ihimeessä, vissiin poltettu …juhannuskokossako :)

  12. Täysin samaa mieltä. Blogit ovat ihania pakopaikkoja arjesta ja sellaisina ne saavat pysyäkin. Välillä tulee kyllä tuskailtua kahden lapsen myllertämää kotia ja harmiteltua miksei se näytä yhtä hyvältä kuin blogeissa

  13. Mies on meillä ehdottomasti siistimpi kuin minä. Mun spesiaali on tukkoiset kaapit, niin paljon kaikkea jota ehkä joskus vielä tarvitsee ;)

  14. Omassa blogissani tykkään joskus raottaa sitä arjen sujumista, joskus on ihan lohdullista nähdä tai kuulla muidenkin pyykkivuorista, riitelevistä lapsista ja niistä makkarakeittopäivistä :)) Antaa kummasti vertaistukea. Mutta kaikkea sopivassa suhteessa, tietenkin.

  15. Juuri näin! En halua katsella blogeista sotkuisia nurkkia tai epämääräisiä vaatekasoja, niitä näkee livenä ihan tarpeeksi. ;) Ihana katsella siistejä koteja, niissä silmä lepää.

  16. Just näin se menee! :)
    mulle ainakin bloggailu on sellainen hyvän mielen harrastus jossa haluan kirjoitella, kuvata ja lukea niitä arjen pieniä onnen hetkiä ja kauniita juttuja.
    Vähän silleen rusinat pullasta menttaliteetilla :)

  17. Justiinsa niin, itkut itketään ja hampaita kiristellään sitten siellä oikean elämän puolella :)

  18. Mulle blogien idea (lukemisen & kirjoittamisen) on se, että ne tarjoaa pientä pakoa arjesta ja uusia, kivoja ideoita. Vertaan usein blogeja sisustus- ja lifestylelehtiin; en ostaisi lehteäkään katsellakseni kuvia sotkuisesta kodista tai einesmaksalaatikosta mikrossa, enkä halua näitä nähdä blogeissakaan.
    Varmaan moni ymmärtää, että juuri sisustuslehdissä esitellyt kodit ja tilat TUSKIN on aina niin siistejä ja suittuja kuin lehtien kuvissa… Sisustusblogeista pitäisi mielestäni ymmärtää ihan sama asia. On kai niitä karu arki – blogejakin niille, jotka haluavat rajua realismia?

  19. Itse luen blogeja juurikin siksi, että niistä saa iloa arkeen ja vinkkejä mm. sisustukseen ja kauniita kuvia on kiva katsella/ottaa vinkkejä ja hyvin kirjoitetuista postauksista saa toisinaan voimaa koko päiväksi tai ainakin mojovat naurut! :)
    Ne, jotka kateellisena blogeja kahlailevat läpi ja sappeaan kommenttiboxiin tyhjentävät, voi jättää omaan arvoonsa… en tajua, miksi sellaiset edes ” lukevat” kauniita blogeja? Mut onks se just se OMA pahaolo, joka ruokkii sitä mielenkiintoa? Kiva rypeä katkeruudessa ja kateudessa?

    Joku viisas on joskus sanonut, että ” et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi.” Miksi siis olla katkera ja kaunainen? Miksi ei voi olla vaan iloinen ja kiitollinen niistä ihmisistä jotka jaksavat postata blogejaan ja jakaa omasta kauneudentajustaan toisille?

    Eiköhän sen ymmärrä kaikki, että elämä arjessa on tasaisen tappavaa puurtamista, mutta siitäkin voi löytää pieniä valonpilkkuja? Siksi en pidä näitä blogeja pelkästään ” pakona arjesta ” . Minusta ne ovat usein taidokkaita tapoja osoittaa sitä arjen kauneutta! Tämäkin blogi edustaa minulle sellaista. :)

    t.vakkarivieras

  20. Ihan nappiin tämä kirjoitus! <3 Saat kyllä kuvan kuin kuvan näyttämään upealta ja niinkin arkinen asia kuin ruuanlaitto on näissä kuvissasi houkuttelevasti esitetty. :) Tokikaan se normaaliarki ei ole sellaista, ei bloggaajilla, eikä varmasti lukijoillakaan. Itsekin mielellään taltion blogiini niitä arjen kauniimpia asioita, tuskin tosiaan kukaan jaksaisi arkirealismia päivästä toiseen, en minä ainakaan jaksaisi, sitähän riittää ihan omasta takaa. :)

  21. Siis mitä?!? Minä ainakin luulin, että kaikkien blogien kodeissa eletään siistiä elämää! Lapset käyttäytyy kuin prinsessat elokuvissa ja aina on siistiä niin ettei pienintä pölyhiukkastakaan näy missään, ikinä. ;D

    No ei vaiskaan. Äh miten tylsiä jotkut jaksavat olla. Niinkuin joku tuossa aiemmin sanoi, niin eihän sitä kukaan näitä blogeja lukisi tai sisustuslehtiä ostaisi jos siellä päivättäin ja kuukausittain vilkkuisivat pikkuhousut naruilla ja legot yltympäriinsä. Kaiken sen kaaoksen keskellä on joskus kiva ihailla niitä omastakin kodista ottamia kuvia ja muistella kuinka 5 minuuttia sitten täällä oli vielä ihan siistiä. :D Ja mä sentään asun ihan yksin, vielä. :D

    Kiitos elämänmakuisesta postauksesta! Ja muutenkin kauniista blogista!

  22. Juuri näin. Sitä elämän mättämistä ja epäreiluutta on arki jo niin pullollaan, että en näe mitään järkeä sitä tänne enää käydä purkamaan. Joku paikka on oltava, jossa voit keskittyä elämän kauniisiin ja valoisiin asioihin. Ja minulla se on myös tämä blogimaailma, oma blogi mukaan lukien:) Kurjuudella mässäileminen on niiiiin turhaa ja ajan haaskausta!

  23. Komppaan sua!!
    (ja sekoittelen juuri nakkisoppaa-joka siis vasta tähän aikaan valmistuu, ja vieläpä pakastekeittoperunajuuressekoituksesta- ja puikkelehdin pyykkitelineiden ja reppujen välistä..)

  24. Hei, olen uusi lukijasi ja niiiiin samaa mieltä kanssasi kuten edellisten komenttien kirjoittajatkin. Itse olen reilun vuoden blogia kirjoittaneena miettinyt, blogini/blogien sisältöjä paljonkin ja en myöskään halua esitellä tai lueskella lasten vaatekasoista lattialla tai likaisten kahvikuppien rivistöistä tiskipöydällä. Kaikkihan kuitenkin tietävät esittelemättäkin, että sotkua syntyy kun eletään arkea. Oikein suloista viikon jatkoa!!
    Xx

  25. En mä tiedä onko se niinkään kateutta, jonkinlaista katkeruutta kyllä varmasti. Henkilökohtaisia kaunoja tai sitten vaan tapa kirjoittaa/kuvata ärsyttää. Omasta itsestä lähtöisin joka tapauksessa.
    Kiitos vakkarivieras sanoistasi :)

  26. Nimenomaan, ja se tappava arkikin tuntuu heti vähemmän kuristavalta kun jossain blogissa näkee sen kauniisti kuvattuna. Näin se ainakin minulla vaikuttaa :)

  27. No hei älä ny viitti.. Just nimittäin latasin kameran täyteen kuvia eteisen pyykkitelineestä.. No, ehkä mä en sit tee sellaista postausta ;)

  28. Epäkohtia saa ja pitää tuoda julki, muuten olen kanssasi erittäinkin samaa mieltä :)

  29. Tiiäkkö, meillä se ruoka vaihtui kuumeisen teinarin toiveesta nakkikastikkeeksi ja perunamuussiksi :D Tänään on siis tehtävä uudet sapuskat, nakkipata olis riittänyt tällekin päivälle. Mutta tätähän se elämä on :)

  30. Tervetuloa Päivi :) Ja voi kuule, meiltä saisi päivittäin aineksia moisiin postauksiin vaikka useammankin kerran päivässä, mutta pidetään ne ”luurangot kaapissa”. Aurinkoista viikon jatkoa myös sinulle!

  31. Samaa mielta minakin (nyt on valittava æ tai a…norskit nappaimet) :) Itselleni blogit, kirjoittaminen ja lukeminen ovat harrastus ja siihen yhdistyvat kivasti valokuvausharrastus, puutarhailu ja sisustaharrastus. Blogeista saa inspiraatiota, iloa arkeen ja paasee jopa matkoille. Voisihan sita kuvata raivoavaa teinia, roskapusseja, pyykkivuorta jne., mutta kukapa siita kiinnostuisi ;) Luulenpa, etta hyvantuulisia blogeja ”inhoavat” ihmiset ovat itse vahan sellaisia saamattomia tai passiivisia ja kadehtivat sitten muiden aktiivisuutta, mutta ihmettelen kovasti sita, etta kuitenkin lukevat naita blogeja. Miksi lukevat, jos kerran eivat tykkaa? Lainaa nuorisoa ja totean: Haters gonna hate…..so what! Jatketaan me harrastuksemme parissa :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s