Äiti

Äidistä ei pääse ikinä eroon
Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
… … Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
… … Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.
Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen. Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.
Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.
No, ehkä joskus menee lapsillakin homma överiksi. Ei äidit ihan aina ole yksin syyllisiä kaikkeen.
On äiti toisaalta aika ihmeellinenkin. Se ajattelee aina ensin lastaan, vasta sitten itseään. Se uhrautuu, unohtaa itsensä ja venyy ihme tekoihin lapsen vuoksi.
Varmaan kuolleenakin se vielä välittää, valvoo, vartioi ja tarkkailee. Kai se pilvenreunallakin kiikaroi ja varmistelee, että kaikki on hyvin. Äiti on aina äiti, elävänä tai kuolleena.
Äitiä ei tule hirveän usein mietittyä. Äiti on vaan äiti. Se on jotenkin niin selviö.
Nyt kun miettii, tulee jotenkin turvallinen olo, kun tajuaa, että äidistä ei pääse ikinä eroon.
-Tiina Keskinen
Äidinkielen ja kirjallisuuden ope

*******

Tämä äitienpäivän aikaan silmäni kostuttanut kirjoitus muistui mieleeni eilen illalla, kun kirjoitin kirjettä rippileirille lähtevälle pojalleni. Kuinka tuostakin tekstistä niin moni asia osui ja upposi, varmaan meihin molempiin. Tänä aamuna sitten starttasi bussi täynnä leiriläisiä kohti käsivarren lappia ja mä olen jo ehtinyt huolehtimaan, murehtimaan ja soittelemaan perään. Sellaisia me äidit kai ollaan, mutta nyt mä aion relata ja nauttia puolitoistaviikkoisesta vähän pienemmällä perheellä :)
Kuumaa maanantaita!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s