Viherpeukalon nysä

Olen aina ollut avoimesti aivan onneton viherpeukalo, mutta nyt koen ottaneeni minun ja viherkasvien suhteessa pienen, mutta sitäkin merkityksellisemmän askeleen. Voisin jopa sanoa kämmenessäni olevan pienen viherpeukalon nysän.
Hortensiahan on ollut lempikukkani pionien ohella jo vuosien ajan ja hortensiapuskia ostankin joka kesä. Tänä keväänä ostin jo yhden, kunnes olin viikonlopun lennossa ja sunnuntai-iltana kotona minua odotti puolikuollut mies ja kuollut hortensia.
Muistan aivan kirkkaasti ensimmäiset hortsuni ja niiden niin runsaan kastelun, että mullan pinta oli homeessa. Mutta kuulkaas ei ole enää! Mä olen keksinyt sellaisen innovaation, että oksat pois. Oikeastaan voisin ajatella, että joku viheralan palkinto voisi olla tässä tapauksessa paikallaan. Eli siis iso ruukku, pohjalle runsas kerros lecasoraa ja hortsu omassa ruukussaan siihen päälle. Kastelu siten, että nostaa hortensian pois ja laskee lecasoran päällä runsaasti vettä. Kun muistaa toistaa parin päivän välein, niin kyllä muuten on tuuhea hortensia! No juu, joillekin tämä on ehkä ihan päivänselvää pässinlihaa, mutta mulle, onnettomalle kukkien hoitajalle, tämä oli vuosisadan, jos ei vuosituhannen oivallus.
Innovaation kehittelyn aikana on tapettu tai vahingoitettu useampaa hortensiaa.
Lystikästä lauantaita!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s